Ryan Goslingin esikoisohjaus Lost River on eräs viime vuosien kiehtovimmista flopeista. Se on kunnianhimoinen epäonnistuminen, jossa näkyy tekijänsä palava halu tehdä jotain täysin epäkaupallista ja poikkitaiteellista. Sääli, ettei lopputulosta voi pitää hyvänä elokuvana vaikka kuinka haluaisi.
Kirjoittaja: Tuomas Riskala
Huuma
Ei, Lawrence Kasdanin mestarillista esikoispitkää Huuma (Body Heat, 1981) ei ole tuotu uudelleen teatterilevitykseen 35-vuotisjuhlansa kunniaksi. Elokuvan nimi on kierrätetty ranskalaiselle intohimodraamalle, jonka alkuperäinen nimi Mon roi olisi suoraan käännettynä ”Kuninkaani” tai ”Valtiaani”. Nimi viittaa alistumiseen ja ehdottomaan antautumiseen ihmissuhteessa, joka on sokea rakkaudesta. Tunteiden huumaan, joka sumentaa järjen äänen.
Robert Redford jälleen tosielämän journalistina
Näyttelijäikoni Robert Redford (Presidentin miehet) muuntautuu jälleen tosielämän journalistiksi tulkitessaan 60 minuuttia -ohjelman legendaarista juontajaa ja CBS-kanavan uutisankkuria Dan Ratheria elokuvassa Truth.
Mikä on Christian Balen paras roolisuoritus – katso Top 10
Sukupolvensa metodinäyttelijäksi julistettu Christian Bale tunnetaan monista synkistä rooleista ja niille sataprosenttisesta omistautumisesta. On jopa epäilty, että rankat roolit jäävät välillä näyttelijällä päälle. Myös Balen ilmiömäinen kyky muokata vartaloaan on legendaarinen. Walesissa 1974 syntyneen Balen koti on Lontoossa ja Los Angelesissa, mutta roolit ovat vieneet häntä niin Thaimaan viidakoihin kuin Barcelonaan ja Islantiinkin. Viime aikoina Balen kykyjä on voinut ihailla Oscar-voittajassa The Big Short ja Terrence Malickin elokuvassa Knight of Cups. On aika listata kymmenen ainutlaatuisen näyttelijän parasta suoritusta.
Where to Invade Next
Miksi kukaan haluaisi asua Yhdysvalloissa? Maassa, joka kuluttaa lähes 60 prosenttia verotuloistaan superarmeijan ylläpitämiseen mutta vähät välittää kansalaistensa hyvinvoinnista, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja niin edelleen. Tätä miettii myös Michael Moore, joka kiertää uudessa dokumentissaan ympäri Eurooppaa pohtimassa, miksi asiat ovat vanhalla mantereella niin paljon paremmin.
London Has Fallen
Antoine Fuquan (Training Day, Southpaw) ohjauksessa Olympos on valloitettu (2013) pohjoiskorealaiset terroristit valtaavat Valkoisen talon ja ottavat presidentin esikuntineen panttivangiksi. Ainoa toivo lepää presidentin turvatiimiin kuuluneen Mike Banningin (Gerard Butler) harteilla, jotka urakoivatkin stalinistisen hirmuvallan edustajista jauhelihaa.
Kotimainen kulttisarja nähdään 23 vuoden jälkeen dvd-muodossa – yksi päänäyttelijöistä kielsi sarjan julkaisun
Kuolaa, kiimaa ja könyämistä. Ahdistusta, itseinhoa ja väkivaltaa. Voi vain kuvitella millainen sokki Jouko Turkan poliisisarja oli tv-katsojille 23 vuotta sitten. Viisiosainen Kiimaiset poliisit esitettiin TV2:ssa huhti-toukokuussa 1993, eikä sarjaa ole sen jälkeen uusittu.
Knight of Cups
Vietettyään yli vuoden leikkaamalla keskeistä mestariteostaan The Tree of Life (2011) Terrence Malick yllätti kaikki julkaisemalla heti perään uuden elokuvan To the Wonder (2012). Kävi ilmi, että uskomattoman luomispuuskan saanut Malick oli kuvannut kaikessa hiljaisuudessa perätysten peräti neljä uutta elokuvaa. Niiden joukossa on jo muutaman ennakkoon vuodetun kuvan perusteella ällistyttävältä vaikuttava kosminen dokumentti Voyage of Time, jota odotetaan tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlille.
Suburra
Jo Suburran alkukohtaus lupaa, että tulossa on jotain suurta ja järisyttävää. Vatikaanin uumeniin päässyt kamera kuvaa takaapäin hauraanoloista paavia, joka pyytää nuorta pappia kumartumaan kuiskausetäisyydelle. Katolisen kirkon päämiehen sanat saavat nuorukaisen pahasti tolaltaan. Pian tämän jälkeen kuvaan ilmestyy päivämäärä sekä pahaenteinen teksti ”7 päivää kaaokseen”.
Sota ja mielenrauha
Suomen tärkeimpiin dokumenttiohjaajiin vajaassa kymmenessä vuodessa noussut Ari Matikainen (s. 1970) on kuvannut aiemmissa pitkissä elokuvissaan kahta mielenkiintoista yksilöä, joiden kautta elokuvat ovat kasvaneet laajemmalle merkitystasolle.
Elokuva jota kukaan ei halunnut rahoittaa
Katsoja on kiinni Son of Saulin (Saul fia) hyytävissä tapahtumissa heti ensimmäisestä kuvasta lähtien. Kamera ei poistu hetkeksikään päähenkilöstä, jonka vanavedessä katsoja vedetään syvälle holokaustin painajaismaisiin syövereihin. Elokuva tuntuu yhtä aikaa kaoottiselta sekä tiukasti kontrolloidulta. Ohjaaja László Nemesin (s. 1977) mukaan se oli tarkoituskin.
Son of Saul
Harvoin elokuva vie mukanaan yhtä intensiivisesti kuin Cannesin viime vuoden Grand Prix -voittaja. Cannesin jälkeen sama teos on voittanut myös parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globen ja vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.
