Kirjoittaja: Tuomas Riskala

Carol

Kahden naisen välisestä rakkaudesta on tehty aiemminkin hienoja elokuvia (mm. Bound, High Art, When Night is Falling), mutta niistä vain harva, jos yksikään, yltää samalle tasolle kuin Todd Haynesin mestarillinen Carol. Viime vuonna syystäkin Cannesin festivaalin ylistetyin elokuva on yksinkertaisesti täydellinen saavutus: täyteläinen, herkkä, älykäs, syvällinen ja järisyttävän aistikas tulkinta kielletyistä tunteista ja niiden hyväksymisen vapauttavasta voimasta.

The Revenant

Alejandro González Iñárritu on nousemassa kovaa vauhtia maailman parhaiden ohjaajien kärkijoukkoon. Oscar-palkitun meksikolaisen kuudes pitkä elokuva on häkellyttävä saavutus, joka palauttaa elokuvantekemisen sen kaikkein äärimmäisimmälle fyysiselle tasolle. Samalla kyseessä on yksi kauneimmista ja runollisimmista elokuvista pitkään aikaan. The Revenant on verellä, kivulla ja luonnon kunnioituksella marinoitu eloonjäämisballadi, joka yhdistää Terrence Malickin ja Sam Peckinpahin elokuvatajun.

Suosurmat

Suosurmat on pohjimmiltaan hyvä ja laadukkaasti toteutettu espanjalaistrilleri, mutta ei kuitenkaan riittävän tiukka eikä omaperäinen välttyäkseen vertailulta parempiin tuotantoihin. Espanjan syvään etelään ja vuoteen 1980 sijoittuva elokuva pyrkii samoille hikeä ja seksuaalista väkivaltaa tihkuvan gotiikan apajille kuin True Detectiven mestarillinen ykköskausi. Myös korealainen huipputrilleri, tapahtumiltaan maaseudulle ja vuoteen 1986 sijoittuva Memories of Murder (2003), on ollut Suosurmille selvä esikuva.

Youth-elokuvan ohjaaja etsii kadonnutta nuoruutta

Paolo Sorrentino, 45, on Italian mielenkiintoisin ja todennäköisesti lahjakkain nykyohjaaja, joka voitti Cannesin festivaalin juryn palkinnon ja rekallisen David di Donatelloja eli Italian Jussi-patsaita loistavalla Giulio Andreotti -henkilökuvallaan Il Divo (2008). Sitä seurannut Sean Penn -supertähtiprojekti This Must Be the Place (2011) oli pettymys, joka unohtui kuitenkin Sorrentinon seuraavan elokuvan myötä. Viime vuosikymmenen parhaisiin elokuviin kuuluva Suuri kauneus (2013) nosti Sorrentinon lopullisesti mestariluokkaan ja toi ohjaajalleen parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin.

Youth

Italian kärkiohjaajiin kuuluvan Paolo Sorrentinon uusi elokuva jakoi kriitikot jyrkästi kahteen leiriin Cannesissa. Joillekin Sorrentinon uutuus oli valovuosien päässä mestarin edellisestä elokuvasta, jumalaisesta Oscar-voittajasta Suuri kauneus (2013). Toiset näkivät Youthin puolestaan sen teemojen ja ajatusten luonnollisena ja hauskasti leikittelevänä jatkona, hurmaavana pohdiskeluna ajan ja elämän kulumisesta kahden viisaan vanhuksen näkökulmasta.

Macbeth

Ohjaaja Justin Kurzelia ei käy kateeksi. Macbethin siirtäminen elokuvaksi on lähtökohtaisesti epäkiitollinen tehtävä, jossa oma työ asetetaan väkisin samalla viivalle kahden mestariteoksen kanssa. William Shakespearen synkkä ja verinen näytelmäklassikko on filmattu lukuisia kertoja reilun sadan vuoden aikana, mutta vain kaksi tulkintaa ansaitsee mestariteoksen leiman: Akira Kurosawan Seittien linna (1957) ja Roman Polanskin Macbeth (1971). Myös Orson Wellesin tulkinta vuodelta 1948 ja Geoffrey Wrightin Melbournen jengilähiöihin sijoittuva modernisointi vuodelta 2006 ovat hienoja.

Love

Kahden sysimustan väkivaltadraaman ja Tokion yläpuolella trippailevan sielunvaellusvision jälkeen Gaspar Noé pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa seksuaalisesti estottomasta rakkauselokuvasta. Loven ensimmäinen käsikirjoitus syntyi jo 17 vuotta sitten ohjaajan kuvatessa esikoispitkäänsä Yksin kaikkia vastaan (1998). Tuolloin Noé tarjosi päärooleja näyttelijäpariskunnalle Monica Bellucci ja Vincent Cassel. Pari ei halunnut kuitenkaan jakaa seksielämäänsä koko maailman kanssa ja päätyi sen sijaan tähdittämään ohjaajan raiskaus & kosto -draamaa Irreversible (2002).

Legend

Tom Hardysta, 38, on tulossa yksi maailman parhaista näyttelijöistä. Hämmästyttäviin fyysis-psyykkisiin muodonmuutoksiin kykenevä brittitähti on vakuuttanut lahjakkuudellaan lukuisia kertoja viimeisen seitsemän vuoden aikana. Oli kyseessä sitten Britannian kuuluisin elinkautisvanki (Bronson), veljeään vastaan kamppaileva vapaaottelija (Warrior), Batmanin jyräävä superkonna (Yön ritarin paluu) tai ydintuhon jälkeisessä maailmassa rimpuileva asfalttisoturi (Mad Max: Fury Road), Hardy antaa 101-prosenttisen suorituksen, joka ei jätä kylmäksi.

Louder Than Bombs

Helsingin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tänä vuonna avannut Louder Than Bombs on ensimmäinen norjalaiselokuva, joka on päässyt Cannesin pääkilpasarjaan sitten vuoden 1979. Elokuva ja sen tekijä Joachim Trier, 41, mielletään norjalaisiksi, vaikka filmi on englanninkielinen, sen tekijä alun perin tanskalainen ja se sijoittuu New Yorkiin. Rahaa tuotantoon on herunut Norjan ja Tanskan ohella Ranskasta ja Yhdysvalloista.

Knock Knock

Amerikkalainen kauhukomeetta Eli Roth, 43, jakaa mielipiteitä. Jotkut pitävät Rothia genren uutena ihmelapsena, toiset lahjattomana misogynistina ja Quentin Tarantinon sylikoirana. Lupaavan debyyttinsä Cabin Fever (2002) jälkeen Roth suututti sekä ilahdutti kahdella Hostel-elokuvalla, jotka lanseerasivat Saw-sarjan ohella termin ”kidutusporno”. Elokuvia pidettiin naisvihamielisyyden lisäksi homofobisina. Suomeen vielä rantautumatonta kannibaalielokuvaa The Green Inferno (2013) on syytetty puolestaan rasistiseksi.

Dheepan

Cannesin Kultaisen palmun tämän vuoden voittaja alkaa kylmäävillä kuvilla sodan kauhuista. Rikkirevityn maan kuolleita poltetaan roviolla. Elossa olevien kasvoilla näkyy kärsimys ja syvä väsymys. Olemme vuoden 2009 Sri Lankan pohjoisosassa, jossa tamilisissit ovat häviämässä yli 25 vuotta käytyä sisällissotaa hallituksen joukoille.

Tale of Tales

Kahdesti Cannesin festivaalin Grand Prix’n elokuvillaan Gomorra (2008) ja Reality (2012) voittanut Matteo Garrone tekee kiehtovan täyskäännöksen uusimmalla ohjauksellaan. Rujon realistisen mafiadraaman ja julkkiskulttuuria hapokkaasti kritisoivan tosi-tv-satiirin jälkeen Garrone hylkää todellisuuden ja sukeltaa sadun ja mielikuvituksen maailmaan. Samalla kyseessä on italialaisohjaajan englanninkielinen debyytti.