Dheepan

GENRE , ENSI-ILTA 23.10.2015 TÄHDET

Cannesin Kultaisen palmun tämän vuoden voittaja alkaa kylmäävillä kuvilla sodan kauhuista. Rikkirevityn maan kuolleita poltetaan roviolla. Elossa olevien kasvoilla näkyy kärsimys ja syvä väsymys. Olemme vuoden 2009 Sri Lankan pohjoisosassa, jossa tamilisissit ovat häviämässä yli 25 vuotta käytyä sisällissotaa hallituksen joukoille.

Kamera tarkentuu tamilitiikereihin kuuluvaan Dheepaniin (Jesuthasan Antonythasanin) ja nuoreen Yaliniin (Kalieaswari Srinivasanin), jotka esiintyvät avioparina ja teini-ikäisen Illayaalin (Claudine Vinasithamby) vanhempina päästäkseen ulos maasta. Kolmikko päätyy tekaistuilla papereilla Ranskaan ja lopulta Le Prén betonilähiöön viisi kilometriä Pariisin ulkopuolelle. Alue on väkivaltaisten huumejengien hallussa, mikä tekee sopeutumisesta uuteen ympäristöön entistä vaikeampaa.

Dheepan on jälleen uusi taidonnäyte mestariohjaaja Jacques Audiardilta, 63. Se on intiimi ja psykologisesti tarkka kuvaus sodan runtelemista ihmisistä, jotka joutuvat tekemisiin uuden vihollisen kanssa vieraalla maaperällä. Tämän päivän Euroopassa Dheepan on suorastaan polttavan ajankohtainen visio. Se on poliittinen rikostrilleri, sosiaalidraama ja rakkauselokuva samassa kiehtovassa paketissa. Ennen kaikkea se on vahvasti tekijänsä näköinen elokuva.

Ranskan nykyohjaajista lahjakkain ja merkittävin oli hävinnyt Kultaisen palmun kaksi kertaa toiselle mestarille. Itävallan Michael Haneke vei pääpalkinnon 2009 ja 2012 elokuvillaan Valkoinen nauha ja Rakkaus. Tänä vuonna Hanekella ei ollut kuitenkaan uutta elokuvaa Cannesissa, mistä Audiard leikkimielisesti kiittelikin kollegaansa päätöspuheessaan.

Vaikka Dheepan ei lopulta ylläkään aivan samalle tasolle kuin mestariteokset Profeetta (2009) ja Luihin ja ytimiin (2012), on upeaa, että Audiard sai lopulta sen, mikä hänelle olisi kuulunut jo kuusi vuotta sitten. Eräällä tavalla kyse on myös trilogiasta ja sen päätöksestä. Kaikki kolme elokuvaa käsittelevät monimutkaisia mutta pohjimmiltaan säädyllisiä ja sitkeitä yksilöitä, joiden ponnistukset henkensä ja/tai ihmisyytensä säilyttämiseksi ovat valtavia. Kyse on ennen kaikkea selviytymisestä. Oli päähenkilö sitten vankilan ruokaketjun pohjalle viskattu arabinuorukainen, nyrkeillään työtä tekevä yksinhuoltaja tai maanpakoon ajettu sissitaistelija, Audiard löytää rujoista hahmoista sielukkuutta ja ihmisyyden, joiden samastuttavuus on välitöntä.

Luihin ja ytimiin
oli kahden eurooppalaisen supertähden, belgialaisen Matthias Schoenaertsin ja ranskalaisen Marion Cotillardin, voimainnäyttö, mutta Dheepanissa Audiard antaa kahdelle ensikertalaiselle mahdollisuuden. Vain yhden pikkuroolin aiemmin tehnyt Jesuthasan Antonythasanin loistaa Profeetan Tahar Rahimin tavoin nimiroolissa, joka resonoi näyttelijän omaa elämää. Antonythasanin on pakolaiskirjailija, joka ennen pääsyään Ranskaan taisteli teinivuosinaan tamilitiikereiden riveissä. Intiasta koekuvausten kautta löytynyt Kalieaswari Srinivasanin ei ollut puolestaan koskaan näytellyt elokuvissa.

Audiard houkuttelee amatööreistä loistavat suoritukset, joiden kautta katsoja myötäelää tarinaa satayksiprosenttisesti. Se on erityisen tärkeää lopetuksen kannalta, jossa väkivaltaan vastataan hätkähdyttävällä väkivallalla. Sisällissodan veteraanista kuoriutuu urbaani sissitaistelija finaalissa, joka on saanut selviä vaikutteita Taksikuskin (1976) katarsiksesta.

Dheepan saattaa olla pettymys niille, jotka odottivat Audiardilta kaupallisempaa ja nopeatempoisempaa genre-elokuvaa. Kuitenkin ne, jotka ovat nähneet ohjaajan varhaisempia ja verkkaisemmin kehittyviä rikosdraamoja, osaavat nauttia tamilitaistelijan hitaalla ja hallitulla liekillä kytevästä kiirastulesta.


Aiheeseen liittyvät elokuvat