Jane Austenin teoksien filmatisoinneista tunnetaan varmasti ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet sekä Emma. Joillekin vannoutuneille harrastajille saattavat olla tuttuja myös Kasvattitytön tarina, Northanger Abbey ja Viisasteleva sydän. Kirjeiden muodossa kirjoitettu Lady Susan julkaistiin vuonna 1871, vuosikymmeniä kirjailijattaren kuoleman jälkeen. Se on aikaisemmin mainittuja teoksia huomattavasti tuntemattomampi teos – mutta toivottavasti ei enää mainion Love & Friendship -elokuvan jälkeen.
Austenin teosten pääosissa ovat naiset, joiden elämässä selviytymisen riippuvuutta sopivista naimakaupoista kirjailija usein tutkii. Tunteet sekoittavat usein järjen äänen aiheuttaen ennakkoluuloja. Love & Friendshipin lady Susan on toista maata. Hän tunnistaa ympäristönsä rajoitukset, vaatimukset ja edellytykset, mutta antaa niille myönnytyksiä vain sen verran kuin on aivan välttämätöntä. Sen vuoksi hän onkin jäyhiä brittiläisiä kaupunki- ja maalaisseurapiirejä tuulettava luonnonvoima, joka osaa häpeilemättä hyödyntää niitä sitovia kohteliaisuuden ja vieraanvaraisuuden sääntöjä.
Elokuvan alussa lady Susan joutuu hyvästä syystä mustasukkaisen vaimon vuoksi lähtemään kartanosta, jossa on viihtynyt pitkällä vierailulla miehensä kuoleman jälkeen. Hän kutsuu itsensä miesvainajansa veljen maatilalle, missä onkin hyvä ryhtyä kylvämään siemeniä arvon leidin naimaikäiseksi varttuneen tyttären tulevaisuuden suhteen.
Kun lady Susanin ensin aliarvioi viehätysvoimansa ja yliarvioi sitten seurapiirien sietokyvyn, on supliikkikyvyille tarvetta. Sillä jos hänen kanssaan antautuu keskusteluun, on pian sen verran pää pyörällään, ettei enää ymmärrä mistä paheksunta ja ennakkoluulot johtuvat. Lady Susan joutuu kuitenkin käyttämään amerikkalaisen ystävättärensä (Chloë Sevigny) kanssa kaikki taitonsa, jotta tarinan lukuisat ristiin rakastavat lempiväiset tulisivat järkiinsä.
Kate Beckinsale osoittaa, että häntä on turhaan lokeroitu Underworld-toimintakauhujen Selene-vampyyrisoturiksi. Hän on suorastaan loistava naisena, joka ei ymmärrä miksi sääntöjen pitäisi koskea häntä. Jos Beckinsale ei saa osastaan Oscar-ehdokkuutta, on pitänyt olla melkoisen korkealaatuinen vuosi mitä tulee hyviin naisrooleihin! Hän on hykerryttävän hauska naama peruslukemilla valtavaa tekstimäärää ympäriinsä suoltaessaan.
Hieno vastakappale terävälle seurapiirivampille on Tom Bennettin esittämä sir James Martin. Siinä missä lady Jane hykerryttää hiljaisesti, sir James saa nauramaan ääneen hyväntahtoisessa hölmöydessään. Hillitymmät aristokraatit heidän ympärillään uhkaavat jäädä statisteiksi huolimatta elokuvaa kansoittavista lukuisista hyvistä näyttelijöistä.