Elämäntapamatkaaja Robyn Davidson (s. 1950) vaelsi vuonna 1977 liki kolmentuhannen kilometrin matkan Keski-Australiasta Intian valtamerelle. Matkaseuranaan hänellä oli koira ja neljä kamelia. Kokemustensa pohjalta Davidson kirjoitti artikkelin National Geographic-lehteen sekä muistelmateoksen Tracks (1980).
Kirjasta on suunniteltu elokuvasovitusta alun neljättäkymmenettä vuotta, mutta vasta Kuninkaan puheen tuottajien alullepanema hanke otti tuulta purjeisiinsa. Tracksin ohjaajaksi valikoitui amerikkalainen John Curran (Kirjava huntu). Marion Nelson -salanimeä käyttävän käsikirjoittajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa.
Australialainen Mia Wasikowska näyttelee itsenäistä ja omapäistä Robynia, joka on enemmän kotonaan eläinten kuin ihmisten seurassa. Vaarojen täyteiselle vaellukselle häntä ei aja niinkään seikkailunhalu kuin tarve olla omissa oloissaan. Esikuva on oma isä (Robert Coleby), joka on aikoinaan vaeltanut Kalaharin autiomaan poikki.
Robynin matkaa varjostaa lapsuuden traumaattinen tapahtuma, jonka muisto muuttuu entistä elävämmäksi autiomaan yksinäisyydessä. Tie-elokuvan perinteiden mukaisesti Robyn tekee matkaa paitsi aavikon halki myös sisimpäänsä. Yksinoloa ei esitetä pelkästään vapauttavana kokemuksena: viime kädessä ihminen tarvitsee toisia ihmisiä pysyäkseen järjissään – tai ylipäätään elossa.
Elokuvan tekijöitä ovat inspiroineet Rick Smolanin National Geographic -lehden artikkelia varten ottamat kuvat. Elokuvassa amerikkalaiskuvaajaa näyttelee Adam Driver (Girls, Frances Ha). Aluksi koiranpentumaisen innokas hölöttäjä käy vetäytyvän Robynin hermoille, mutta ajan mittaan Rick osoittautuu yhtä lojaaliksi ja mutkattomaksi kuin Robynin rakas Diggity-koira.
Matkan varrelle osuu muitakin tärkeitä kohtaamisia. Elokuvan hauskimmassa ja valoisimmassa osuudessa Robyn taittaa matkaa Eddie-nimisen aboriginaalimiehen (Roly Mintuma) kanssa. Eddien hahmon kautta elokuvassa sivutaan Australian valkoisen väestönosan alkuperäiskansoihin kohdistamia ennakkoluuloja.
Curran ja australialaiskuvaaja Mandy Walker ottavat kaiken irti polttavaa kuumuutta hohkaavista aavikkomaisemista. Tracks onkin upeaa katsottavaa, mutta tunnetasolla se ei kosketa niin voimakkaasti kuin toivoisi. Robynin hahmo jää karrelle palavasta ihostaan huolimatta turhan kalvakkaaksi.
Ulkoisesti Mia Wasikowska on nappivalinta säänpieksemän Robynin rooliin. Hänen tilalleen on liki mahdoton kuvitella Julia Robertsia tai Nicole Kidmania, joita pääosaan on vuosien varrella soviteltu. Pitkän elokuvan säveltäjänä ensikertalainen Garth Stevenson onnistuu tunnelmanluojana hienosti ja välttää tyystin aavikkokuvauksiin usein liitetyn mahtipontisuuden.
Nautittavinta elokuvassa ovat Australian henkeäsalpaavat luonnonnäkymät ja Walkerin ensiluokkainen kuvaus. Lokakuun koleudessa Tracks kannattaa käydä katsomassa jo pelkästään niiden takia.