Kun kauhujännäreillään ja yliluonnollisilla roiskutteluillaan fanien suosioon noussut genremaestro valitsi aiheekseen klassikkotarinan, se alkoi elää omaa elämäänsä tavalla, jolle oli helppo nauraa. Onneksi sen naurettavuus on oikeassa mielentilassa myös rakastettavaa.

Kaikki tarinat alkavat jostain. Täkäläisiä jo vuosikymmeniä lähes päivittäisillä tv-esiintymisillään ja säännöllisillä vierailuillaan viihdyttänyt patsastelevan viihteen supertähti nähtiin uransa alussa niin häkellyttävässä elokuvassa, että se päätyi guilty pleasure -joulukalenteriimme.

Kuten edellisen luukun yhteydessä lupasimme, palaamme ällötyksistä normaaliin päiväohjelmaan, eli vähemmän onnistuneisiin elokuviin, jotka jostain syystä ovat jonkun toimittajamme guilty pleasure -suosikkeja. Tällä kertaa lajityyppi on scifi, aiheena avaruudesta tullut vierailija, joka ystävystyy pienen pojan kanssa. Ei, ei se vierailija.

Erityisesti genre-elokuvien ystävät pystyvät usein ymmärtämään toisten erikoisiakin guilty pleasure -suosikkeja. On kuitenkin joitakin tapauksia, jotka jakavat niin sanottujen alan harrastajienkin mielipiteitä – kuten tämänkertaisen luukun sisältö. Älä lue pidemmälle, jos et pidä ällöttävyyksistä ja huonosta mausta. Kirjaimellisestikin.

Joskus guilty pleasure -elokuvaa ja ”niin huono että se on jo hyvä” -tapauksia on vaikea erottaa toisistaan. Ehkä jälkimmäisestä siirrytään ensin mainitun puolelle, kun huomaa, että elokuvasta nauttiminen kaikista puutteista huolimattakin ei ole pelkästään ironista.

Monta luukkua piti Episodin joulukalenterista avata ennen kuin paljastui ensimmäinen kotimainen elokuva. Mutta koska kyse toimittajien guilty pleasure -kalenterista, on turha odottaa parannusta laaturintamalla. Päinvastoin.

Aikaisemmin Episodin guilty pleasure -kalenterissa on puhuttu franchiseista, jotka yksittäisten elokuvien ohella sopisivat listalle kokonaisuuksina. Sitten on tekijöitä, joiden käytännössä koko tuotannosta saattaa nauttia, vaikka ei ehkä pitäisi. Heistä mahtavimpien kohdalla se ei edes ole ironista.

Kysyimme vuoden 2024 joulukalenteriamme varten toimittajien guilty pleasure -elokuvia, eli nimikkeitä, joista pitäminen tuntuu jostain syystä enemmän tai vähemmän nololta. Tähän mennessä olemme jo käyneet läpi kevytfantasiaa, huonoa toimintaa, musikaaleja ja jopa kannibaalileffoja. Mutta jossain tulee raja, jossa tuntuu arveluttavalta jakaa toimittajiemme tunnustuksia, vaikka emme nimiä paljastaisikaan.

Tämä Episodin joulukalenterin luukku aukesi perjantaina, 13. päivänä. Sehän lupaa vain hyvää nolojen leffanautintojen ystäville. Ja (epä)onnenpotkut vain jatkuvat: käsittelyssä on peräti kaksi kulttileffaksikin luokiteltua toimintapläjäystä, jotka ovat kuin saman väärän rahan kaksi eri puolta.

Tämän vuoden joulukalenteria varten pyysimme ns. ”guilty pleasure” -tunnustuksia toimittajilta. Tähän asti ne ovat olleet – toivottavasti – hupaisia tai ainakin kiinnostavia. Nyt, kun olemme kalenterin puolivälissä, vastaan tulee ensimmäinen luukku, joka voi pilata joulutunnelmaa.

Onnistuneet pelielokuvat ovat harvassa. Episodin guilty pleasure -joulukalenterin luukussa 7 tutustuimme jo pelielokuvaan Super Mario Bros., joka herättää nautintoa epäonnistumisillaan. Tällä kertaa tutustumme kauhupelistä tehtyyn sovitukseen, josta nauttii, kun sen ottaa huumorin kannalta. Tervetuloa siis erehdysten komediaan Sumukaupungissa!

Tällä kertaa Episodin joulukalenterin luukusta paljastuu toimittajien tunnustamia guilty pleasure -elokuvia kaksin kappalein. Niitä yhdistää teema, mutta muuten ne eivät luonteeltaan voisi olla erilaisempia. Ottakaa siis mukava asento, kun kysymme: ”Dude, missä mun paradoksi on?”

Episodin joulukalenteri toimittajien tunnustamista guilty pleasure -elokuvista on ohittanut ensimmäisen kolmanneksensa. Tässä luukussa tutkaillaan, millainen nolo suosikki saadaan aikaiseksi, kun yhdistetaan J.R.R. Tolkienin luomaa maailmaa ja kyttäkaksikkoelokuvaa. Kyllä, fantasiaelokuvien pikaruokaversio!