Musiikilla on tärkeä osa joulutunnelman luomisessa. Episodin toimituksen musiikkiteemaiset suosikit viimeisimmän neljännesvuosisadan elokuvista eivät kyllä ole kovin jouluisia, mutta ei anneta sen pilata hyvää analogiaa.

Episodin joulukalenterin neljännessä luukussa mennään taas tunnelmasta toiseen. Eilisten komediallisten kevennysten jälkeen katsastetaan viimeisten 25 vuoden parhaita rikoselokuvia.

Eilisen masennusluukun vastapainoksi komediallisempi kalenteripäivä! Tosin on näissä komedioissa ajattelemisenkin aihetta. Eiväthän ne muuten olisi nousseet 2000-luvun ensimmäisen neljännesvuosisadan parhaimmiston joukkoon.

Kuolemaa, riistoa, kostoa… Joulukalenterimme toisen luukun takaa paljastuu synkkiä tarinoita. Katsoimme parhaaksi koota yksittäisiä mainintoja neljännesvuosisadan parhaiden joukosta saaneita tummempia tarinoita näin alkuun, ettei mene koko joulu pilalle.

Tervetuloa Episodin jo perinteisen joulukalenterin pariin! Koska tämän vuoden loppuessa tulee täyteen myös 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan ensimmäinen neljännes, saivat Episodin toimittajat luvan listata suosikkinsa sen aikana ensi-iltansa saaneista elokuvista. Aloitamme suorastaan superelokuvilla!

Kaikki päättyy aikanaan. Vuoden 2024 joulukalenteria varten kysyimme toimittajilta, mistä elokuvista pitämistä he eivät ihan kaikessa seurassa voi tunnustaa ilman noloutta. Aaton luukkuun päätyi kaksi jouluelokuvaa, joista toinen lienee kaikkien aikojen joulun guilty pleasure, sillä se löytyi kahden toimittajan valinnoista.

Vuoden 2024 joulukalenterin toiseksi viimeisessä luukussa tutustumme kahteen kaikkien aikojen kulttielokuvaan, joista pitäminen osoittaa… tietynlaista makua. Mikä mielenkiintoisinta, toinen niistä on kotimaista antia!

Vuoden 2024 joulukalenteria varten kysyimme joukolta toimittajilta, mitä he pitävät guilty pleasure -elokuvinaan, eli mitkä ovat sellaisia nimikkeitä, joista he ehkä hieman häpeillen pitävät, vaikka ne eivät yleistä arvostusta nauttisikaan. Tähän asti luukuissa on käsitelty yksittäisiä elokuvia, mutta nyt on vuorossa tunnustus kokonaisesta franchisesta, josta itseään arvostavan elokuvatoimittajan ei pitäisi pitää.

Kun kauhujännäreillään ja yliluonnollisilla roiskutteluillaan fanien suosioon noussut genremaestro valitsi aiheekseen klassikkotarinan, se alkoi elää omaa elämäänsä tavalla, jolle oli helppo nauraa. Onneksi sen naurettavuus on oikeassa mielentilassa myös rakastettavaa.

Kaikki tarinat alkavat jostain. Täkäläisiä jo vuosikymmeniä lähes päivittäisillä tv-esiintymisillään ja säännöllisillä vierailuillaan viihdyttänyt patsastelevan viihteen supertähti nähtiin uransa alussa niin häkellyttävässä elokuvassa, että se päätyi guilty pleasure -joulukalenteriimme.

Kuten edellisen luukun yhteydessä lupasimme, palaamme ällötyksistä normaaliin päiväohjelmaan, eli vähemmän onnistuneisiin elokuviin, jotka jostain syystä ovat jonkun toimittajamme guilty pleasure -suosikkeja. Tällä kertaa lajityyppi on scifi, aiheena avaruudesta tullut vierailija, joka ystävystyy pienen pojan kanssa. Ei, ei se vierailija.

Erityisesti genre-elokuvien ystävät pystyvät usein ymmärtämään toisten erikoisiakin guilty pleasure -suosikkeja. On kuitenkin joitakin tapauksia, jotka jakavat niin sanottujen alan harrastajienkin mielipiteitä – kuten tämänkertaisen luukun sisältö. Älä lue pidemmälle, jos et pidä ällöttävyyksistä ja huonosta mausta. Kirjaimellisestikin.

Joskus guilty pleasure -elokuvaa ja ”niin huono että se on jo hyvä” -tapauksia on vaikea erottaa toisistaan. Ehkä jälkimmäisestä siirrytään ensin mainitun puolelle, kun huomaa, että elokuvasta nauttiminen kaikista puutteista huolimattakin ei ole pelkästään ironista.