Disney-klassikot järjestykseen 8: Keskiarvolla alle keskitason

1940-luvun sotavuosina Disney-studio kärsi ongelmista työvoiman ja muiden resurssien suhteen, ja Walt Disney joutui luopumaan kunnianhimoisemmista koko illan elokuvistaan. Niitä kuitenkin oli pakko tehdä, jotta toiminta olisi voinut jatkua. Pakonomaisuus valitettavasti myös näkyy.

Vuonna 1946 ilmestynyt Make Mine Music saatiin Suomeen vasta vuonna 1952 nimellä Iskelmäparaati. Sittemmin, esimerkiksi tuoreimmalla dvd-julkaisulla, se on tunnettu alkuperäisellä nimellään.

Toisin kuin aikaisemmin esitellyissä Disneyn 1940-luvun kooste-elokuvissa Kolme caballeroa (ks. tämän sarjan osa 4) ja Saludos amigos (osa 7), Make Mine Musicissa ei studiossa pyörineistä ideoista syntyneitä musiikkipitoisia lyhytelokuvia edes yritetty sitoa yhteen jollain kehystarinalla. Siksi käytännössä ainut tapa arvioida sitä on tarkastella sitä yksittäisten palasten summasta. Vain pari lyhytelokuvista nousee keskitason yläpuolelle.

The Martins and the Coys perustuu Yhdysvaltojen vuoristoseudulla vuosikymmeniä 1800-luvun jälkipuoliskolla riehuneeseen sukuvihaan. Maantieteellisten ja kulttuurisidonnaisten seikkojen johdosta lyhäri on selkeästi aikansa lapsi, eikä se muutenkaan ole kestänyt aikaa kovin hyvin.

Blue Bayou -jakso, jossa kaksi valkoista haikaraa lentää Evergladesin suoalueella on jo animoinniltaan kunnianhimoisempaa. Sitä harkittiinkin jo vuoden 1940 Fantasian osaksi. Kun se lopulta päätyi Make Mine Music -koosteelle, suunniteltu Claude Debussyn musiikki oli vaihdettu Disneylle tuohon aikaan muutenkin musiikkia tehneen Ken Darbyn balladiksi.

Kauniin mutta laahaavan jakson jälkeen All the Cats Join In näyttää Benny Goodmanin ja hänen orkesterinsa swingrytmein, kuinka uuden ajan musiikki tempaisee nuorison mukaansa. Mutta jos Goodman onnistuu herättämään katsojan, Andy Russellin ranteet auki -balladi Without You vaivuttanee kauneudestaan huolimatta jälleen koomaan raskassoutuisuudellaan.

Tunnelma on taas aivan toinen baseball-komediassa Casey at the Bat, jossa koomikko Jerry Colonna vetäisee hurjan urheilijaselostajan version jakson nimeä kantavasta runosta.

Harmillisesti Make Mine Musicissa ei ole oikeastaan mitään harkittua rytmiä, vaan se vuorottelee vauhdikkaita ralleja torkkuorgioiden kanssa. Casey at the Batin jälkeen ajatukset saa harhailemaan sinänsä loistava Dinah Shore, jonka laulu Two Silhouettes -lyhärissä esittelee rotoskooppibalettitanssijoita.

Muiden 1940-luvun Disney-koosteleffojen tapaan Make Mine Music on myöhemmin palasteltu osiinsa, joita on esitetty itsenäisinä lyhäreinä eri yhteyksissä. Käsittelyssä olevasta elokuvasta niin on käynyt erityisesti Pekka ja susi -osiolle, jonka itse näin aikoinaan paljon ennen koko elokuvaa – ja joka tuolloin säväytti edelleen pelottavalla sudellaan.

Sergei Prokofjevin musiikkia kuvittaessaan Pekka ja susi olisi hyvin sopinut edellä mainittuun Fantasiaan. Valitettavasti muuten erittäin viihdyttävä segmentti myös kärsii Fantasialle tyypillisestä alentuvuudesta, kun katsojalle pitää selittää kädestä pitäen miten hieno eri hahmoille eri soittimilla teemat antava kappale on.

Benny Goodman pääsee jälleen vauhtiin After You’ve Gone -osassa, joka viehättänee kaikkia aikakauden bing band -musiikin ja jazzkvartettien ystäviä. Tyyliteltyä menoa seuraa suoraviivaisempi Johnnie Fedora and Alice Bluebonnet, jossa The Andrews Sisters laulaa kahdesta toisiaan rakastavasta mutta eroon joutuvasta hatusta. Se on jälleen aikakautensa lapsi, joka viihdyttää nostalgikkoja ja nukuttaa muita.

Vaikka Pekka ja susi oli pelkästään hienon musiikkinsa ja sitä kuvittavan hauskan animaation suhteen viehättävä osio, löytyy Make Mine Musicin ehdottomasti paras osio elokuvan lopusta. The Whale Who Wanted to Sing at the Met on huikea, jännittävä, surullinen ja hauska legenda aavoilta meriltä, joilla elää oopperalaulajaksi haikaileva valas.

Lyhytelokuva on absurdissa piirroselokuvatodellisuudessaan kutkuttavan ihastuttava, ja samalla se on hieno kuvaus eri tason pakkomielteistä. Willie-valas haluaa tunnustusta oopperalaulajana ja on valmis mihin vain sen vuoksi. Toisaalta teatterituottaja Tetti-Tatti on vakuuttunut, että kyseessä on valas, joka on niellyt oopperalaulajan – tai useammankin – koska eiväthän valaat voi laulaa. Siitä seuraa jännittävä ja koskettava tahtojen taisto, jossa on tiiviissä paketissa kaikki se kekseliäisyys ja rytmin toimiminen, joka olisi pitänyt olla läsnä koko paketissa.

Yksinäänkin se tekee jokaiselle jotakin -mentaliteetista kärsivästä Make Mine Musicista lusimisen arvoisen.

Iskelmäparaati (Make Mine Music)
1946
Disney-klassikko: #8
Katselukertojen määrä: 2
Erityistä: Yhdysvaltojen vuoden 2000 video- ja dvd-julkaisulta poistettiin ”leikinomaista ammuskelua” sisältävä ensimmäinen osio. Samoin All the Cats Join In -neitokainen muuttui vähemmän kurvikkaaksi suihkusta tullessaan.

 

Aiheeseen liittyvät jutut