Kommentti: Elokuvasensuuria itänaapurissa – onko Venäjä palaamassa Neuvostoliiton aikaan?

Elokuvasensuuri näyttää elävän ja voivan hyvin Venäjällä.

Brittiläinen jännityselokuva Child 44 vedettiin itänaapurissa pois teatterilevityksestä vain muutama päivä ennen ensi-iltaa.

Venäjän kulttuuriministeriön mukaan elokuvassa vääristellään historiallisia faktoja. Ministeriön mukaan elokuvan venäläinen levitysyhtiö CPS päätti perua elokuvan teatterijulkaisun itse, mutta sitä ei taida uskoa kukaan.

Tapausta pidetään jälleen yhtenä esimerkkinä siitä miten Venäjän hallitus haluaa puuttua kulttuuriin ja taiteeseen. Luultavasti levitysyhtiöllä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua ministeriön päätökseen.

Suomeenkaan Ridleyn Scottin tuottama ja ruotsalaisen Daniel Espinosan ohjaama Child 44 ei ole tulossa, tosin ilmeisesti puhtaasti kaupallisista syistä, eivätkä toimittajat ole vielä sitä Suomessa päässeet näkemään. Child 44 sijoittuu Stalinin vallan aikaan 1950-luvulle. Tom Hardy esittää neuvostoliittolaista rikostutkijaa, joka yrittää selvittää lasten sarjamurhaa.

Elokuvassa on kohtaus, joka sijoittuu Berliinin valtaukseen toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Venäläisiä ei siinä ilmeisesti esitetä kovinkaan positiivisessa valossa, joten elokuvan esittämistä ei pidetty Venäjällä sopivana, etenkin kun Moskovassa järjestetään toukokuussa suuret juhlallisuudet voitonpäivän kunniaksi. Toisen maailmansodan päättymisestä tulee kuluneeksi 70 vuotta. Suuri isänmaallinen sota, kuten Venäjällä kutsutaan Saksan ja Neuvostoliiton välistä sotaa, on venäläisille vähintään yhtä pyhä asia kuin suomalaisille talvisota.

Sananvapauden tila on Putinin aikana selvästi huonontunut. Jopa suosittujen bloggaajien on nykyään rekisteröidyttävä. Televisiokanavat ovat nykyään Putinin hallituksen talutusnuorassa. Samaan aikaan Putin nauttii suurta kansansuosiota, mikä johtuu paljolti siitä, että elintaso on kohonnut roimasti verrattuna Gorbatšovin tai Jeltsinin aikaan.

Child 44:n kohtalo on ikävä merkki Venäjän hallituksen kulttuuripolitiikasta, mutta merkitseekö se sitä että Venäjä on palaamassa Neuvostoliiton aikaan?

Ei sentään.

Viime perjantaina ensi-iltaan tullut Leviathan kritisoi nyky-Venäjän oloja, byrokratiaa ja vallankäyttäjiä avoimesti. Andrei Zvjagintsevin ohjaustyö oli Oscar-ehdokkaana parhaan vieraskielisen elokuvan sarjassa. Noin kolmasosa elokuvan rahoituksesta oli Venäjän kulttuuriministeriön tukea. Kulttuuriministeri Vladimir Medinski tosin piti Leviathania sen valmistuttua huonona, mutta levitykseen se sentään pääsi.

Sattumaa tai ei, mutta samoihin aikoihin Leviathanin ensi-illan aikoihin Venäjällä tuli voimaan laki, joka kieltää kiroilun elokuvissa ja tiedotusvälineissä. Laki ei estänyt Leviathania pääsemästä elokuvateattereihin, mutta siitä jouduttiin mykistämään kaikki kirosanat. Silti esimerkiksi Putinin lehdistösihteeri Dmitri Peskov ilmaisi julkisesti, että Leviathanin aiheuttama yhteiskunnallinen keskustelu on hieno asia.

Toisin oli vaikkapa 1970-luvulla. Haastattelin muutama vuosi sitten venäläistä toisinajattelijaa Viktor Jerofejevia, joka on toiminut kirjailijana sekä Brežnevin että Putinin aikana. Hän sanoi, että neuvostoaikana toisinajattelijan elämä oli suorastaan hengenvaarallista. Nykyään on sitä vastoin tiettyjä radioasemia tai sanomalehtiä, joiden kautta on mahdollista kertoa yhteiskunnan epäkohdista. Neuvostoliiton aikana kirjailijoiden käyttämiä yksittäisiä sanojakin saatettiin pitää yhteiskunnan vastaisina.

Ennen kuin lähtee vertaamaan nyky-Venäjää Neuvostoliittoon, kannattaa muistaa, että kommunistivallan aikana Leviathanin kaltaista elokuvaa ei olisi ikinä edes hyväksytty tuotantoon. Jo vastaavanlaista yhteiskunnallista viestiä sisältävän käsikirjoituksen laatimisesta olisi luultavasti passitettu vankilaan tai vähintään mielisairaalaan.

Venäjää on nykyään helppo arvostella, mutta uskon että Leviathanin kaltaiset elokuvat ovat merkki siitä, että siellä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Leviathanin kansainvälinen menestys avaa luultavasti tietä myös muille venäläisille elokuvantekijöille, jotka uskaltavat ottaa taiteen avulla kantaa yhteiskunnan ongelmiin.

Jussi Huhtala

Kirjoittaja on Episodin toimituspäällikkö. Seuraa Twitterissä: @JussiHuhta1a