Kommentti: Star Wars -elokuvat ovat lapsellisia satuja, ja The Last Jedi on siitä selkeä osoitus

Jos kaipaat aikuisille suunnattua tieteiselokuvaa, unohda Star Wars.

Joku on sanonut, että koko Hollywoodin elokuvateollisuus on itse asiassa suunnattu lapsille. Elokuvien tuotantoarvot ovat korkeita, mutta harvoin tulee hyvää elokuvaa aikuiseen makuun.

Tämä tuli mieleen, kun katsoin uutta Star Wars -elokuvaa The Last Jedi, joka on todella lapsellinen elokuva. The Last Jedin alkujaksoa katsellessa mietin, että tämähän on kuin Mel Brooksin Avaruusboltsit. Paitsi että Avaruusboltsit on parodia, The Last Jedi ei.

The Last Jedin ongelma on se, että kun se on vakava, se on kuolemanvakava. Univormuissaan pönöttävät ja käskyjä naama peruslukemilla latelevat Imperiumin johtajat, kuten The Last Jedin kenraali Hux, ovat niin pahoja ja ilkeitä, että elokuvasta tulee tahatonta komediaa.

Ja silloin kun The Last Jedi yrittää tosissaan olla hauska, huumori on kuin ala-asteikäisille suunnattua pöljäilyä, hassuja hahmoja ja huonoja vitsejä.

Tarkemmin ajatellen ongelma ei koske pelkästään The Last Jedia. Koko Star Wars -saaga on lapsille ja lapsenmielisille tehty elokuvasarja. Eihän siinä mitään pahaa ole, mutta välillä asian unohtaa ja kuvittelee, että Star Wars -elokuvissa voisi olla jotain älykästä tai syvällistä. Sitä on vain niistä vaikea löytää.

Star Wars -saagan romantiikka on pikkulasten satujen ja tarinoiden tasolla. En kaipaa siihen erotiikkaa, kaipaan aikuismaisempia ihmissuhteita. Star Warsin hahmot ovat kuin pikkulapsia, jotka leikkivät aikuisia.

Intiimeintä, mitä kaksi ihmistä voi Star Wars -elokuvassa tehdä, on käsien kosketus tai halaus. Sen suurempaa läheisyyttä ei ihmisten välillä voi olla, ellei oteta huomioon ujoja suudelmia. Aivan kuin saduissa.

The Last Jedissa päästään jopa niin pitkälle, että Rose Tran suutelee yllättäen Finniä suoraan suulle. Se tosin tapahtuu tilanteessa, jossa katsoja olettaa Rosen pian kuolevan. Eli kun kaikki toivo on mennyt, eikä millään ole enää mitään väliä, tehdään jotain ennennäkemättömän rohkeaa: suudellaan pikaisesti. Aivan kuin prinssi ja prinsessa sadun lopussa päästyään romanttisen rakkauden huipentumaan: suudelmaan vihkialttarilla.

Erotiikka ei kuulu prinsessasatuihin eikä Star Warsiin. Jonkinasteinen väkivalta sen sijaan kuuluu molempiin. Väkivaltakin on The Last Jedissa usein peiteltyä. Valomiekalla voi pistää ihmisiä poikki ja pinoon, mutta vain niitä, jotka on puettu haarniskoihin. Pään läpi voi työntää miekan, jos kasvoja peittää naamari. Vertakaan ei näy, jää vain musta reikä naamariin.

Jos The Last Jedissa tapetaan raa’asti joku, jolla ei ole haarniskaa ruumiinsa peittona, kyseessä on örkki, joka muistuttaa ihmistä vain etäisesti muttei ole oikea ihminen.

En tarkoita sitäkään, että väkivallan pitäisi olla näkyvämpää tai sitä pitäisi olla enemmän. Kyseessähän on lapsille suunnattu elokuva. Väkivallan piilottelu tuolla tavalla on kuitenkin osoitus eräänlaisesta kaksinaismoralismista. Sama näkyy vaikka Transformers-elokuvissa, jossa robotti voi repiä toiselta pään irti, koska sehän ei ole elävä olento vaikka käyttäytyykin kuin ihminen.

The Last Jedin lapsellisuus ja sadunomaisuus on perua alkuperäisestä trilogiasta, jota luodessaan George Lucas oli aikamoinen satusetä. Nyt Star Wars -elokuvien tuotanto on Disneyn hallussa, ja yhtiössä tiedetään hyvin, miten klassisia satuja siirretään valkokankaalle. Lopputuloksena on lapsellisia elokuvia lapsenmielisille.

Star Wars ei loppujen lopuksi ole kaukana Disneyn Prinsessa Ruususesta. Ja Prinsessa Ruusunen on upea elokuva, ei siinä mitään. Mutta se on lapsille suunnattu prinsessasatu, jonka perinteitä Disney jatkaa Star Wars -elokuvissa. Jos kaipaat tieteiselokuvia, joissa on älyllisiä haasteita, katso mieluummin vaikka Arrival tai Blade Runner 2049. Ne on tehty aikuisille.

Jussi Huhtala

Kirjoittaja on Episodin toimituspäällikkö. Seuraa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Aiheeseen liittyvät elokuvat