Onko tämä enää komiikkaa? Ravisuttava stand up -spesiaali ei jätä kylmäksi millään tasolla

LeffaHamsteri suosittelee afroamerikkalaiskoomikon uusinta stand up -erikoisjaksoa.

Katsoessani Jerrod Carmichaelin uusinta stand up -spesiaalia, mystisesti nimettyä Rothanielia HBO Max -palvelusta, pohdin mielessäni: ”onko tämä stand up -komiikkaa?”.

Rothaniel alkaa surullisesti, vähintään melankolisen haikeasti. Öistä lumisadetta valaisevat kaikessa hiljaisuudessa katuvalot. Seesteinen jazz-musiikki soi taustalla lumihiutaleiden leijaillessa maahan. Yksinäinen kulkija kävelee kadulla kohti pimennettyä jazz-klubia. Hän astuu sisään, ojentaa takkinsa narikkaan ja nousee lavalle. Hän on Jerrod Carmichael, 35-vuotias koomikko, joka aloittaa settinsä lupauksella: 

”Olen tullut kertomaan täysin rehellisesti omasta elämästäni – ja sen salaisuuksista.”

En halua paljastaa Jerrodin kertomia yksityiskohtia, mutta vajaan tunnin mittaisen settinsä aikana Jerrod käy läpi oman perheensä historiaa, jonka aikana hän valottaa suhdettaan omaan isäänsä ja etenkin äitiinsä. Hän kertoo, kuinka hänen elämänsä on kiedottu valheisiin ja kuinka hän on osin toistanut noita samoja valheita. Jerrod tuntee olonsa valehtelijaksi, joten hänen stand up -settinsä tuntuu enemmänkin ripittäytymiseltä ja synnin tunnustukselta kuin perinteiseltä komediaesitykseltä.

Klubin tunnelma on intiimi, kun lavalla valokeilassa istuva koomikko yrittää kuvittaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan sanoiksi. Jerrodin kertomukset ja havainnot ovat raakoja, ja ne voisivat kuvata kenen tahansa muun perhesuhteita. On salaisuuksia, jotka piilottelevat täysin näkyvillä, mutta niitä ei haluta nähdä – eikä niistä puhuta. Nämä salaisuudet ovat alitajunnassa jyskyttäviä haavoja, jotka haluaisimme huutaa maailmalle, mutta pelkäämme sekoittavamme elämämme järjestyksen status quota. Haavoista puhuminen pelottaa, koska emme tiedä ennustaa ulkomaailman reaktiota niihin. Epämiellyttävä seikka on helpompi jättää käsittelemättä, jättää parantamatta.

Jerrod osaa laukoa vitsejä kuin pätevän koomikon kuuluukin, mutta setin loppupuolella hän selvästi haluaisi vakavoitua ja istua lavalla puhumassa ilman pakollisia vitsien laukomista. Koko esiintymistilanne on omalla tavallaan tukala ja nolo, kun koomikko pyrkii puhumaan avoimen autenttisesti omasta elämästään ja perhehistoriastaan. Hän ei halua olla esiintyjä, vaan ihminen muiden ihmisten joukossa. Mutta hän ei ole. Jerrod istuu valokeilassa ja kaikki kuuntelevat häntä.

Lopputekstien aikana huomasin, että tämän erikoisjakson oli sekä ohjannut että leikannut Bo Burnham. Nähdessäni Burnhamin nimen palaset loksahtivat paikoilleen ja ymmärsin heti, mistä oli kyse. 

Burnham on itsekin toiminut esiintyvänä koomikkona, mutta omien esiintymisahdistustensa takia hän jätti liveperformanssit tauolle useamman vuoden ajaksi keskittyen elokuvan tekoon. Viime vuonna häneltä ilmestyi upea yhden miehen show Inside, joka pyrki omalla tavallaan tuomaan esiin ahdistuneen kolmekymppisen klaustrofobisen mielenmaiseman elokuvamuodossa.

Burnhamin ja Carmichaelin yhteistyö käy täysin järkeen, koska aikuistunut Burnham on omissa töissään pyrkinyt yhä enenevissä määrin rikkomaan livekomiikan rajoja ja puristamaan formaatista mahdollisimman paljon irti. Esimerkiksi Make Happy -komediaspesiaalissaan Burnham kyseenalaistaa ja tuo esille esiintyjän ja yleisön välistä viha–rakkaussuhdetta. Myös Rothanielissä Carmichael selvästi haluaisi ravistella koomikon viitan harteiltaan, aivan kuten Burnham. 

Mutta paikalla on sisäänpääsylipun maksanut yleisö. Pettyvätkö he, jos jokainen sanottu sana ei naurata heitä?

Rothaniel on näin ollen viimeisin esimerkki stand upin potentiaalista ravisuttaa ja herätellä tunteita, jotka eivät ole välttämättä aivan mukavammasta päästä.

Stand up voi olla hervottoman hauskaa ja eletystä elämästä nostettujen valaisevien havaintojen esiin nostamista. Komediaesitys voi pitää sisällään useita eri tunnesävyjä: surua, pettymystä ja toivoa. Rothaniel on epäaidosta tilanteestaan huolimatta aito ja yllättävän raaka emotionaalisesti.

Onneksi paikalla ollut liveyleisö otti koomikon avosylin vastaan: he kannustivat ja osoittivat suosion lisäksi myös kunnioitusta esiintyjää kohtaan. Yllätyin suuresti, kun muutama hiljainen hetki katkesi yleisöstä heitettyyn kysymykseen, jotka olivat harkitun huomaavaisia.

Jerrod Carmichaelin Rothaniel ei ole stand up -komiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Se kuitenkin osoittaa, että yksityisessä kokemuksessa piilee universaalin samastumisen siemen. Vaikka emme olisi joutuneet kokemaan samankaltaisia perhetilanteita, voimme silti tunnistaa niistä itsemme.

Voimme asettaa itsemme toisen ihmisen asemaan, jos annamme itsellemme luvan.

Annan Rothanielille vahvan suositukseni.

Se on katsottavissa HBO Max -palvelusta.

Ville Vuorio
LeffaHamsteri