AFI Fest on pisimpään Los Angelesissa pyörinyt elokuvajuhla, ja sen puitteissa elokuvamaailman pääkaupungissa on esitetty muun maailman filmiloistoa 42 vuoden ajan. Kyse on tärkeästä kulttuuriteosta etenkin harvinaisten elokuvamaiden tuotantoa ajatellen. Niihin kuuluu palestiinalaisen Hany Abu-Assadin ohjaama Omar, joka on ehdolla Grand Jury –palkinnon saajaksi. Se voitti Cannesin elokuvajuhlilla juryn erikoispalkinnon (Un Certain Regard). Abu-Assad on tuttu nimi palkintomittelöissä, sillä hänen itsemurhapommittajista kertova elokuva, Paradise Now voitti Independent Spirit Award –palkinnon 2005. Ohjaaja jatkaa hienoa tarinankerrontaa yllätyksiä joka käänteessä tarjoavassa Omarissa.
Vaikka Paradise Now oli karmivuudessaan hyvä elokuva, Omar sukeltaa vielä syvemmälle ihmisluonnon raadollisuuteen. Se on osaksi poliittinen kuvaus palestiinalaisten karusta arjesta Israelin miehittämällä ja osin aidatulla Länsirannalla, osaksi rakkauselokuva, joka on hyvin yllättävä ainakin länsimaisesta näkövinkkelistä katsottuna, mutta ennen kaikkea Omar kertoo luottamuksesta, pettämisestä ja uhrautumisesta itseä suuremman asian puolesta.
Abu-Assad sai kipinän elokuvaan, kun israelilainen agentti yritti pakottaa hänen ystävänsä ilmiantajaksi, koska väitti tietävänsä yksityiskohtia miehen elämästä. Samankaltaisen kohtalon kokee Omar, jota esittävä Adam Bakri tekee koskettavan roolityön, vaikka hän on tätä ennen näytellyt vain lyhytelokuvassa Untold (2012). Omar on lapsuudenystäviensä Tarekin (Eyad Hourani) ja Amjadin (Samer Bisharat) kanssa vapaustaistelija, joiden epätoivo sysää elokuvan tapahtumat liikkeelle. Omar ja Amjad ovat myös rakastuneita Tarekin sisareen Nadjaan (Leem Lubany). Israelilaista agentti Ramia esittävä kokenut Waleed F. Zuaiter (Vuohia tuijottavat miehet, Sex and the City 2) on myös tuottanut elokuvan ja on tehokas mestarimanipuloijan roolissa. Vaikka elokuvan loppu on mielestäni epätyydyttävä, se kohottanee palestiinalaisten itsetuntoa.
Amerikkalaiset elokuvat, näyttelijät ja elokuvantekijät olivat kuitenkin pääosissa festivaaleilla. Viikonloppuna kunnioitettiin ohjaaja David O. Russellia (Unelmien pelikirja, American Hustle), Annette Beningia (The Kids Are All Right, Being Julia) ja Bruce Dernia (Django Unchained, Monster – Aileen Wuornos), jonka suoritusta Alexander Paynen ohjaamassa Nebraskassa veikkaillaan Oscarin arvoiseksi.
Tämän vuoden AFI Festin vierailevana taiteellisena johtajana toimi ranskalaisen elokuvan uuden aallon suuri nimi, ohjaaja Agnès Varda (Cléo viidestä seitsemään). Viime vuonna samassa tehtävässä toiminut Bernardo Bertolucci ei malttanut pysyä Italiassa vaan saapui esittelemään ohjaamansa Viimeinen keisari -elokuvan restauroidun version. Bertoluccin yhdeksän Oscar-palkintoa saanut elokuva nähtiin 3D-muunnoksena. Näytöksen järjesti CinemaItalianStyle yhteistyössä AFI Festin kanssa.
Festivaalien kahtena viimeisenä päivänä esitetty Paolo Sorrentinon ohjaama The Great Beauty polkaisi samalla käyntiin CinemaItalianStyle 2013 –festivaalin, jonka aikana esitetään tämän ja viime vuoden parhaita italialaisia elokuvia. The Great Beauty on Italian tarjokas parhaan ulkomaisen Oscar-elokuvan sarjaan. Viisi päivää kestävä tapahtuma on omistettu Federico Fellinille, jonka kuolemasta on tänä vuonna kulunut 20 vuotta. Italian kulttuuri-instituutti järjesti festivaalin ja Sorrentinon kunniaksi vastaanoton. Napolista kotoisin oleva ohjaaja on hyvin taikauskoinen, eikä suostunut kommentoimaan elokuvan Oscar-mahdollisuuksia lainkaan. Kohteliaasta pyynnöstäni huolimatta hän kieltäytyi haastattelusta, mutta myönsi olevansa tyytyväinen, että The Great Beauty esitetään osana AFI festivaalia.
Kulttuuri-instituutin tiloissa Westwoodissa avattiin myös valokuvaaja Fabio Lovinon näyttely. Hän on kuvannut uransa varrella muusikoita ja näyttelijöitä, joista seinälle olivat päässeet otokset Hugh Jackmanista, Benicio del Torosta, Robert De Nirosta ja monista muista italialaisen elokuvan tähdistä. Multitaiteelliseen iltaan kuului lisäksi Los Angelesin Music Awardsin vuonna 2012 voittaneen Giuseppina Torren pianoesitys. Hän soitti kaksi herkän eteeristä kappaletta tulevalta levyltään. Yksikään itseään kunnioittava italialainen tapahtuma ei pääty ilman viiniä ja ruokaa, ja esitysten jälkeen saimme nauttia elokuvissa kuten Big Night – italialainen ilta ja Polkupyörävaras nähtyjä ruokalajeja kuten pizzaa, pastaa eri kastikkeilla ja tietysti puhvelimozzarellaa.
Johanna Juntunen
Lisää aiheesta:
Näillä festivaaleilla ei tarvita lompakkoa – kaikki elokuvat ilmaisia