Terveisiä Cannesista – Zombit vs. Zelenskyi idioottimaisissa avajaisissa

Peter Weirin vuoden 1998 elokuvassa Jim Carreyn esittämä Truman Burbank ei pääse eroon tunteesta, että joku katselee häntä jatkuvasti. Ja hän on oikeassa. Kamerat ovat seuranneet hänen koko elämäänsä ja miljoonayleisö on arvioinut hänen jokaista liikettään. Samanlainen fiilis oli Episodin Cannesin kirjeenvaihtajalla elokuvajuhlien avajaisten yhteydessä.

18.5.2022 19:29

Kyseinen The Truman Show -elokuva on toiminut Cannesin 75. elokuvajuhlan julisteen inspiraationa. Ilmeisesti sen takana on ajatus ilmaisun ja vapauden juhlimisesta, menneisyyden tunnustamisesta mutta myös ”uudelleensyntymisen lupauksesta”. Tai sitten siitä, kuinka kriittinen lauma vain odottaa maailman suurimman elokuvafestivaalin seuraavaa lipsahdusta.

Sanomattakin on selvää, ettei siihen mennyt kauan…

Joitakin viikkoja sitten Ukraina-instituutti kirjoitti festivaalille ja The Artistin tunnetuksi tekemälle Michel Hazanaviciukselle pyytäen nimeämään uudelleen tämän vuoden avajaiselokuvan Z (Comme Z), zombikomedian, jonka ei kuvitellut herättävän minkäänlaista kohua. Syynä oli, että Z-kirjaimesta oli tullut symboli Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan.

– Uskomme, että nimenvaihdos olisi ele barbarismia, väkivaltaa ja Venäjän armeijan terroria vastaan, kirjeessä sanottiin. – Pyydämme tätä Kiovan alueen, Mariupolin ja Harkovan uhrien nimissä.

Tiistaina festivaalit avanneen elokuvan nimi oli nyt Coupez !. Mutta se oli vasta alkua sarjalle siirtoja, jotka jättivät pahan maun monen suuhun eilen.

Hazanaviciuksen elokuva, hosuen tehty ja vähän naurattava versio japanilaisesta One Cut of the Dead -elokuvasta – jonka ranskalaisten näyttelijöiden esittämillä hahmoilla on edelleen japanilaiset nimet – ei ole täydellinen pohjanoteeraus. Mutta mitättömine juonineen zombihalpistuotannosta, jonka keskeyttää mulkvistiohjaajaa (Romain Duris) ihastuttava oikea zombiepidemia, se on kyllä huti, joka kärsii arvovaltaisesta esityspaikastaan. Jopa Jim Jarmusch selvisi vastaavasta vain nitkahdellen vuoden 2019 The Dead Don’t Die -tarjokkaallaan.

Mikä pahinta, toistensa päälle oksentavia zombitartunnan saaneita ja kirveellä kruunatun Berenice Bejon sisältävä elokuva esitettiin välittömästi videoyhteydellä avajaisiin osallistuneen Ukrainan presidentti Zelenskyin dramaattisen puheen perään. Siinä hän toivoi, etteivät elokuvantekijät seisoisi toimettomina sodan aikana, koska ”1900-luvun brutaaleimmat diktaattorit rakastivat elokuvaa” ja lupasi, että: ”Me voitamme tämän sodan.”

Se oli outo, sopimaton yhdistelmä, joka jälleen todisti, kuinka Cannes yrittää miellyttää jokaista päätyen ärsyttämään kaikkia.

Sen järjestäjät esittävät rohkeita, rajoja rikkovia elokuvia samalla, kun sen turvamiehet saavat luokitella yleisön asuja ja kieltää matalakorkoisia kenkiä käyttävien naisten pääsyn ensi-iltaesityksiin.

He priorisoivat miehiä pääkilpasarjassa ja nimeävät yhden teatterin edesmenneen Agnès Vardan mukaan.

He haastavat Netflixin ja julkaisevat uuden yhteistyökumppanuuden TikTokin kanssa.

He pyhittävät kokonaisen päivän Ukrainalle (21. toukokuuta), mutta eivät kuuntele maan pyyntöjä olla esittämättä venäläisiä elokuvia, kuten Kirill Serebrennikovin Tchaikovsky’s Wife.

Avajaisia varjosti myös American Deadlinen artikkeli, joka paljasti, että taiteellisen johtajan Thierry Frémaux’n haastatteluita on sensuroitu vuosia. Festivaali on muun muassa poistattanut hänen kommenttejaan naistekijöiden puutteesta pääkilpasarjassa.

”Se herättää epäilyjä festivaalin valitsemasta suunnasta. On ongelmallista, että samalla, kun ohjelmistossa kiinnitetään paljon huomiota monimuotoisuuteen, festivaali katsoo tarpeelliseksi piilottaa [Frémaux’n] todellisia mielipiteitä”, artikkelissa todettiin.

 

Toivokaamme, että kömpelön alun jälkeen meno vain paranee.

Viime vuoden heinäkuisen festivaalin jälkeen nyt julistettiin paluuta normaaliin: juhliin, julkkiksiin, skandaaleihin. Mutta kuten avajaiset osoittivat, tänäkään vuonna ei ole odotettavissa mitään normaalia. Ohjelmistossa ovat rinnan Elvis-ensi-ilta ja Mariupolissa surmansa saaneen ohjaajan viimeisen elokuvan erikoisnäytös.

Ehkä juuri tällainen jakomielisyys tai suoranainen älyvapaus on osa Cannesin kieroa viehätystä. Tai ehkä festivaalin todellinen voima kiteytyy Varietyn toimittajan yksinkertaisessa kysymyksessä: ”Olisitko mieluummin Saksassa talvella vai Etelä-Ranskassa keväällä?”

Marta Bałaga

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia