Venetsian elokuvajuhlien seitsemäntenä päivänä pidin tauon, joka ei kuitenkaan ollut vapaavalintainen. Saavuin Lidoon normaalisti kuten aikaisempinakin päivinä. Tarkoituksena oli nähdä Kim Ki-dukin kilpailussa oleva Moebius (2013). Jonotin jonottamistani, mutta turhaan. En päässyt sisälle. Päätinpä siis odottaa pari tuntia seuraavaan elokuvan alkuun. Epäonni iski jälleen Ana Arabian (2013, ohjaaja Amos Gitai) parissa. Ilta alkoi jo olla käsillä, joten jouduin takaisin hostelliin nuolemaan haavojani ja työstämään seuraavan päivän sotasuunnitelmaa.
Vaikka elokuvat jäivätkin välistä, sain arvokkaan oppitunnin: elokuvafestivaaleilla työskenteleminen ei ole maailman helpointa. Olin aina aikaisemmin kuvitellut, että elokuvajournalistin työ olisi suhteellisen lokoisaa, ja että minulla olisi aikaa mennä katsomaan kaikki haluamani elokuvat, tutkia Venetsiaa ja sen saaria, rentoutua rannalla ja tehdä vaikkapa mitä. Täällä olo on valaissut minua. Todellisuus ei vastannutkaan mielikuvaani.
Journalistin työ on rankkaa ja yötä päivää kestävää, etenkin näin suuren kaliiberin elokuvafestivaaleilla. Kiireisempinä päivinä katsoin jopa kuusi elokuvaa ja osallistuin useisiin pressitilaisuuksiin. Tähän ei ole laskettu huomioon aikaa, joka menee vaporettossa matkustamiseen. Ruokailu jää vähiin eikä hostelliinkaan ehdi ennen puoltayötä. Kaikki jäljelle jäävä aika kuluu artikkeleiden kirjoittamiseen, seuraavien päivien suunnittelemiseen ja nukkumiseen.
On tärkeää osata rytmittää päivät oikein eikä vetää itseään liian tiukalle. Olen oppinut, että vaikka kuinka yrittäisi, aikaa ei valitettavasti riitä kaikkeen. Se on sääli, sillä tekemistä ja katsottavaa kyllä riittäisi. Elokuvafestivaaleilla joutuu tekemään rankkoja valintoja leffojen suhteen; jotkut jäävät pakostikin katsomatta. Ennalta näkemättömiin skenaarioihin, kuten liian pitkiin jonoihin, tulee varautua. Pitää myöskin olla varovainen ettei katso liian useita elokuvia peräjälkeen, sillä seurauksena saattaa muodostua outo tunne: kaikki elokuvat tuntuvat sekoittuvan keskenään. Tauko elokuvista virkistää mielen, ja tekee kokemuksista parempia. Siksipä päätin ottaa seitsemännestä päivästäni irti kaiken mahdollisen ja nauttia parista vapaatunnistani.
Sean Ryan
Lue myös:
Venetsian elokuvajuhlat – osa 1
Venetsian elokuvajuhlat, päivä 2 – romantiikkaa, huumoria ja ultraväkivaltaa
Venetsian elokuvajuhlat: Nicolas Cagella vihdoinkin kunnon rooli
Venetsian elokuvajuhlat: Ghibli-uutuudessa Miyazaki korvaa fantasian realismilla
Venetsian elokuvajuhlat: nuori monilahjakkuus ja festivaalin huonoin elokuva
Terry Gilliamin tieteistarina hämmensi Venetsian elokuvajuhlilla