Daniel Craig on onnistunut nousemaan Bond-kaanonin suosikiksi Sean Conneryn ja Roger Mooren rinnalle. Craig teki heti ensimmäisessä Bondissaan syvän vaikutuksen vaikka jakoi katsojien mielipiteet. Casino Royalen (2006) James Bond on sosiopaatti, moninaisten traumojen kovettama misogyyninen tappokone, joka vähät välittää kenestäkään. Craigin intensiivinen näyttelijäsuoritus oli pohja täysin uudenlaiselle Bondille.
007 Spectre on neljäs uusi Bond-seikkailu. Se ei ole yhtä hyvä kuin Casino Royale, mutta huomattavasti parempi kuin pienimuotoinen pettymys Quantum of Solace (2008). Ohjaaja Sam Mendes on pitänyt tasonsa, ja Spectre on looginen jatkumo edelliselle Bondille, vuoden 007 Skyfallille, jonka hän myös ohjasi.
Spectren ote on hiukan kevyempi, sillä Bond osoittaa pehmentymisen merkkejä ja mukaan on kirjoitettu myös humoristisempaa dialogia. Ei hahmosta mitään nössöä vieläkään tehdä, Bond on edelleenkin parantumattoman röyhkeä sovinistipaskiainen – niin hyvässä kuin pahassa – mutta sellainenhan 007 on. Väkivalta johtaa aina seksiin. Eros ja Thanatos, elämän ja kuoleman vietit, käskyttävät Bondia kohti seuraavaa tappoa ja palkinnoksi luvattua seksiä. Sankarimme maailma on niin kovin eläimellinen ja primitiivinen.
Tämänkertaisen uhkaavan kriisin järjestää salaperäinen rikollisjärjestö Spectre. Mustekalan lonkeroita muistuttava vyyhti alkaa purkautua Meksikossa tapahtuvan räjähtävän tehtävän jälkeen. Pian Bond päätyy selättämään tappamansa rikollispomon tuoreen lesken. Leskeä esittää aina yhtä näyttävä Monica Bellucci, joka vie pienellä roolillaan Bond-tytön manttelin nuorelta Léa Seydouxilta, joka esittää varsin unohdettavaa Madeleine Swannia, Spectren varsinaista naispääroolia.
Erinäisten tapahtumien johdosta yksikseen jäänyt Bond joutuu pakottamaan avukseen nörtti-Q:n (Ben Whishaw) ja Moneypennyn (Naomie Harris). Uusi M (Ralph Fiennes) pyrkii suojelemaan 00-agenttiprojektia pyrkyri Denbighiltä (Andrew Scott), joten päämajaltakaan ei voi odottaa apuja.
Christoph Waltzin esittämä Franz Oberhauser aiheuttaa Spectren suurimman juoniyllätyksen. Vaikka väkevä roolisuoritus onkin harmillisen pieni, jää Oberhauserin hahmo kuitenkin mieleen yhtä hyvin kuin Bondin. Oberhauser ja Bond ovat kuin kolikon vastakkaiset puolet: molemmat hyvän ja pahan tuolla puolen häälyviä mielenvikaisia sosiopaatteja.
Spectre esittelee myös toisen mielenkiitoisen pahiksen, Mr. Hinxin, jota esittää vapaapainija Dave Bautista. Bondin ahtaalle pistävä lähes mykkä hahmo on kuin sortumaton vuori, jykevä ja tehokas kuin veturi.
Kuten jo todettua, historian makeimman alkutunnarikohtauksen sisältävä Spectre on oikein mainio toimintaelokuva. Elokuvan kritiikkiä saanutta 2,5-tuntista pituutta ei edes huomaa, eikä sen katsominen käy millään tavoin työlääksi. Ikävä kyllä Craig on vihjaillut ettei jatkaisi Bondien parissa, mutta ikinä ei voi tietää. Jos jotakin, niin ainakin seuraavalla Bondilla on hyvin suuret ja raskaat Oxford-kengät täytettävään.