Otto (Tom Hanks) ei kestä epäjärjestystä. Niinpä hän on ottanut tehtäväkseen huolehtia siitä, että naapuruston asukkaat noudattavat sääntöjä. Otto valvoo, että pysäköintiluvat on asetettu paikoilleen, polkupyöriä säilytetään siellä missä kuuluukin ja roskat lajitellaan kierrätysastioihin oikein.
Vaimonsa kuoleman jälkeen Otto on kuitenkin saanut tarpeekseen ja päättänyt, että naapurusto saa jatkossa pärjätä ilman yleistä järjestyksenvalvojaa. Otto on päättänyt päästää itsensä päiviltä. Se osoittautuu vaikeammaksi kuin hän aavistaakaan, sillä elämä (tai naapuriin muuttanut Marisol) asettuu jokaisen itsemurhayrityksen eteen. Ensimmäinen yritys keskeytyy kadulta kuuluvaan mekkalaan. Otto ei voi antaa asian olla, ja niin hänelle selviää, että naapuriin on muuttamassa venezuelalaisamerikkalainen perhe, Marisol (Mariana Treviño), hänen miehensä Tommy (Manuel Garcia-Rulfo) sekä pariskunnan kaksi lasta (ja kolmas tulossa).
A Man Called Otto perustuu ruotsalaiskirjailija Fredrik Backmanin menestysromaaniin Mies, joka rakasti järjestystä (2012). Backmanin tarinasta on tehty varsin onnistunut filmatisointi En man som heter Ove (2015), joka sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Ruotsalaiselokuvan ohjasi ja käsikirjoitti Hannes Holm.
David Mageen käsikirjoittama draamakomedia etenee melko samoin kuin ruotsalainen edeltäjänsä. Tarinan nykypäivästä palataan takaumin Oton ja hänen opettajavaimonsa Sonyan (Rachel Keller) nuoruuteen. Kun Oton taustatarina vähitellen valottuu, alkaa katsoja ymmärtää, mistä Oton katkeruus ja viha maailmaa kohtaan kumpuaa.
Ruotsalaiselokuvan elementtejä on Mageen käsikirjoituksessa nykyaikaistettu. Siinä, missä Holmin elokuvassa tarinaan liittyy paikallislehden skoonelaisella murteella puhuva perinteinen toimittaja, saa saman roolin amerikkalaiselokuvassa sosiaalisen median journalistiksi itseään kutsuva, nuori ja innokas viraalipätkien kuvaaja.
Marc Forsterin ohjauksessa tarina saa amerikkalaisen kuorrutteen. Dramaattisia käänteitä on vahvistettu ja sentimentaalisia kohtauksia painotettu, ajoittain pohjoismaalaiseen makuun hieman liikaakin. Silti A Man Called Otto on mielestäni onnistunut tulkinta. Marisolin ja Oton hahmoihin on saatu ruotsalaisedeltäjäänsä enemmän syvyyttä. Elokuva osoittaa koskettavasti sen, kuinka suuri merkitys yksittäisellä ihmisellä voi olla kaikkensa luovuttaneen, yksinäisen ihmisen elämään.
Tarinan edetessä nähdään, kuinka Oton ympärilleen rakentama muuri alkaa säröillä sitä mukaa kun hän tutustuu paremmin uusiin naapureihinsa. Perheen tytöt houkuttelevat välittömällä läsnäolollaan kauan uinuneen leikkisyyden Otosta esiin. Oton ja kolmatta lastaan odottavan Marisolin välille kehkeytyy yllättävä ystävyys.
Oton yrmeän pinnan alle kätkeytyy lämmin, elämän koettelema mies, joka löytää tiensä takaisin ihmisten pariin kohdatessaan välittömyyttä ja myötätuntoa. Mainittakoon, että elokuvan tarinaan liittyy olennaisesti myös sinnikäs kulkukissa ja lukuisia muita, jotka tarvitsevat Oton apua tavalla tai toisella.
A Man Called Otto on koskettava elokuva ystävyyden ja yhteisöllisyyden merkityksestä, luopumisesta ja toivosta. Hyvän mielen elokuva on synkän päivän pelastus, lämmin tuulahdus jäätävän lumituiskun keskellä. Forsterin elokuva on aidosti koskettava ja lämmin. Vastaavaa tunnelmaa toivoisi näkevänsä nykyisissä Hollywood-elokuvissa enemmänkin.
Tom Hanks tekee monitahoisen roolin Ottona, rakastettavana naapuruston yrmiksenä, joka sulaa vähitellen Marisolin hyvyyttä huokuvan persoonan edessä. Erityisen suuren vaikutuksen elokuvassa tekee meksikolaisnäyttelijä Mariana Treviño eloisana Marisolina. Treviñon energia tarttuu ja saa (toivottavasti) kyynisimmätkin katsojat taipumaan.
Nuoren Oton roolissa nähdään Tom Hanksin poika, Truman Hanks. Nuorempi Hanks hurmaa vilpittömällä läsnäolollaan, mikä on sukua hänen isänsä rakastettavimpien roolihahmojen lämmölle. Molemmista huokuu samantapaista, rauhallista ja rakastettavaa karismaa.
Susanna Bono