Alita: Battle Angel

/ / GENRE , , ENSI-ILTA 14.02.2019 TÄHDET

Kauas tulevaisuuteen sijoittuva seikkailu esittelee Gunnm-mangaan perustuvan naissankarin. Upea ulkoinen ilme sekä vauhdikas toimintamäiske viihdyttävät ja onnistuvat hämäämään ajatukset pois tarinasta, jossa ei ole mitään uutta.

Eletään 2560-lukua, ja suuri hävitys on jakanut kansan kahtia. Moni korruptoituneen Rautakaupungin asukkaista haaveilee pääsevänsä keinolla millä hyvänsä ylös Zalemiin, jossa vain rikkaimmat elelevät herroiksi. Kyberneetikko Ido (Christoph Waltz) sen sijaan viihtyy jalat tukevasti maan pinnalla ja löytää kaatopaikalta tajuttoman kyborgin. Ido vie kyborgin kotiklinikalleen ja antaa tälle kauniisti kuvioidun vartalon sekä nimen Alita (Rosa Salazar).

Alita ei muista menneisyydestään mitään ja opettelee elämään Rautakaupungin vilskeen ja vaarojen keskellä. Hän omaksuu Idon isähahmokseen ja mutustelee hellyttävästi itselleen uusia makuelämyksiä. Kadulla Alita tutustuu yksipyöräisellä kruisailevaan Hugoon (Keean Johnson), joka auttaa Alitaa luomaan identiteettiään ja kokeilemaan hurjaa urheilulajia moottoripalloa.

Siirappisen söpöisen teinirakkaustarinan edetessä Alita alkaa nähdä välähdyksiä menneisyydestään. Pian kaikki ihmisistä kyborgeihin, lonkeroilla ja ilman, alkavat jahdata palautuviin voimiinsa totuttelevaa Alitaa. Taistelukohtaukset soljuvat Robert Rodriguezille ominaisesti pirteän kaoottisesti, vaikka häiriintynyttä huumoria kaipaisikin enemmän. Toisaalta elokuva on suunnattu myös nuoremmille katsojille, vaikka ajoittain verinenkin väkivalta voisi nostaa ikärajaa.

Suurilla silmillä varustetun sankarin juuret ovat Yukito Kishiron vuonna 1990 luomassa mangasarjassa. Futuristisen maailman ulkoasu ja tunnelma tuovatkin mieleen myös Mamoru Oshiin Ghost In the Shellin. Itse tarina ei tarjoa mitään uutta ja pilke silmäkulmassa mieleen juolahtaa, lienevätkö syynä James Cameronin Avatar-kiireet. Vähäisempi tapahtumien määrä ja tarkempi syventyminen hahmoon olisi ollut hedelmällisempää tuoreen naissankarin esittelyssä. Esimerkiksi seikkailun yhdeksi huippuhetkeksi nouseva vauhtipläjäys, kisailu armottoman moottoripallon parissa, tuntuu yhdentekevältä tarinan kannalta.

Erityisesti Salazarin Alita ja koko elokuvan visuaalinen ilme ovat upeita ja onnistuvat viihdyttämään niin, että parituntinen vierähtää nopeasti. Loppu lävähtää valkokankaalle jopa hiukan yllättäen ja lupailee jatkoa Alitan seikkailulle.