Alma-Sofia Miettinen (s. 17.1.1996), joka tunnetaan parhaiten taiteilijanimellä Alma, on yksi Suomen ehdottomasti tunnetuimpia artisteista. Alma kilpaili vuoden 2013 Idols-kilpailussa mutta putosi ennen semifinaalia. Hänen onnekseen yksi kilpailun tuomareista, Sini Sabotage, bongasi nuoren hiomattoman timantin, jossa näki paljon potentiaalia. Sabotage otti Alman mukaan tiimiinsä ns. tuplaajaksi, eli taustalaulajaksi, joka toistaa tiettyjä avainsanoja ja nostaa yleisön tunnelmaa.
Heti seuraavana vuonna 2014 Alma sai ensimmäisen levytyssopimuksensa PME Recordsiin. Sen jälkeen sopimukset seurasivat toistaan, niin Suomessa kuin maailmalla. Kesäkuussa 2016 Alma julkaisi ensimmäisen singlensä Karman, ja taas hän otti suuria uusia askeleita eteenpäin urallaan.
Suurena tukena Alman uran alussa oli hänen kaksossiskonsa Anna (joka nykyään tunnetaan nimellä Ano hänen korjattuaan sukupuolensa). Hän oli Alman taustalaulaja ja ahdistusta kokevan sisarensa henkinen tukihenkilö. Tästä ongelmastaan Alma on puhunut jo hyvän aikaa avoimesti julkisuudessa. Hän kertoo, että välillä esiintyy takki auki kuin omistaisi maailman, kun taas yksityisesti heti seuraavalla hetkellä kokee valtavaa ahdistusta.
Muutaman vuoden ajan Almaa seurannut ohjaaja Pamela Tola on koostanut ilmeisen runsaasta materiaalistaan napakan puolitoistatuntisen, joka valottaa hyvin eittämättä lahjakkaan nuoren laulaja-lauluntekijän uraa ja elämää. Näemme Alman vanhat kulmat Itä-Helsingissä, hänen perheensä, jolla riittää haasteita ihan jokapäiväisessä elämässään sekä Almaa tekemässä musiikkia ja esiintymässä ympäri maailmaa.
Hän ei tee kappaleita vain itselleen vaan myös muille, kuten esimerkiksi Miley Cyrukselle. Hän on myös vieraillut eli featannut monien artistien tuotannoissa. Silti kaikista tärkeimmät Almalle ovat hänen läheisensä: vanhemmat, sisarus, puoliso Natalia Kallio ja pitkäaikaiset ystävät.
Näyttelijänä paremmin tunnettu mutta viime vuosina myös ohjaajan pallille noussut Pamela Tola on selvästi onnistunut luomaan läheiset ja luottamukselliset väliin Almaan. Elokuvaan erityisesti kuvatun materiaalin lisäksi näemme myös arkistomateriaalia vanhoista kotivideoista alkaen. Muodollisesti Alma-elokuva on täsmälleen samanlainen kuin kaikki muutkin viime vuosina nähdyt artistidokumentit.
Elokuvan alku ei ole erityisen vakuuttava, mutta onneksi varsin pian sen sekava kerronta jäsentyy ja siitä tulee nautittavaa seurattavaa. Dokumenttielokuva nousee keskinkertaisuudesta neljän tähden luokkaan juurikin Alman itsensä ansiosta. Hänen seurassaan elokuva liitää kuin siivillä, ja sen päättyessä toivoisi näkevänsä sitä lisää.
Hannu Liekso