Mestariohjaaja Ridley Scottin uusin elokuva on 1960-luvun lopun ja 70-luvun alkupuoliskon New Yorkiin sijoittuva suurisuuntainen rikosdraama, jossa on pyritty mahdollisimman tarkkaan ajankuvaan. Tositapahtumiin pohjautuvan elokuvan pääosiin Scott on saanut vuosikymmenen alussa peräkkäisinä vuosina miespää-Oscarit pokanneet huippunimet.
Ohjaajan kanssa aiemminkin toistuvasti yhteistyötä tehnyt Russell Crowe on Richie Roberts, yksi New Yorkin harvoista huumepoliiseista, joka ei ole suostunut lahjottavaksi eikä käyttänyt asemaansa hyväksi kiristääkseen itselleen osuuksia jahtaamiensa rikollisten voitoista. Tosielämän Roberts saavutti kuuluisuutta löydettyään eräällä keikalla epäillyn rikollisen autosta miljoona dollaria merkitsemättöminä seteleinä – ja luovutettuaan rahat suosiolla poliisin haltuun, siinä missä 75 prosenttia kollegoista olisi ilman muuta pitänyt ne itse.
Denzel Washington on Frank Lucas, josta kehittyy Harlemin huumekuningas hänen oivallettuaan ohittaa alan turhat välikädet ja ryhdyttyään tuomaan huumeita maahan itse. Apuna tässä on maailmantilanne: Lucas hankkii itselleen tavarantoimittajan Vietnamista ja käyttää tuontiin jenkkiarmeijan lentokoneita. Lyhyessä ajassa hänestä tulee nokkimisjärjestyksessä jopa mafian yläpuolelle sijoittuva mahtimies, joka tienaa yhdessä ainoassa päivässä sen samaisen miljoonan, jonka Roberts löysi auton tavarasäiliöstä.
Robertsin tultua liian epäsuosituksi korruptoituneissa poliisivoimissa hänen ympärilleen kootaan täysin itsenäisesti toimiva salainen lahjomattomien miesten tutkimusryhmä, joka New Yorkin huumerikollisuuteen aikansa perehdyttyään tajuaa aiemmin tuntemattoman Lucasin tärkeimmäksi kohteekseen. Alkaa pitkäkestoinen ja monivaiheinen kamppailu huumekuninkaan ja lahjomattomien poliisien välillä.
Scott ei ole säästellyt vaivoja saadakseen American Gangsterin kuvaamansa aikakauden näköiseksi. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa chinchillaturkkiin sonnustautunut Lucas seuraa Muhammad Alin ja Joe Frazierin ensimmäistä ottelua Madison Square Gardenissa kuvaustilanteessa oli paikalla tuhat ekstraa – kaikki pukeutuneina 70-luvun alun tyyliin, mukaan lukien paikalla olleiden julkkisten kaksoisolennot. Sama perusteellisuus paistaa myös kaikista muista yksityiskohdista.
Tästä vaivannäöstä huolimatta elokuva ei pitkään aikaan anna selkeää vastausta, miksi juuri sen tarina on pitänyt kertoa. Vastaavanlaisia suurrikollisten ja poliisien kamppailuja on nähty valkokankailla vaikka kuinka paljon, monesti kiinnostavammin ja mukaansatempaavammin toteutettuina.
Elokuvan kääntyessä toiselle tunnilleen kysymys unohtuu, kun panokset alkavat nousta ja Scott kiihdyttää tarinansa vauhtia ja jännitteitä esimerkillisellä taidolla. American Gangster kehittyy lopulta laatuluokan rikoselokuvaksi, josta tuskin kasvaa lajityyppinsä klassikkoa, mutta joka silti kuuluu sen viime vuosien parhaimmistoon.
Kuvaaja Harris Savidesin tarkoituksella haalistettu värimaailma korostaa muutenkin arkisella tyylillä kerrottua rikostarinaa. Steven Zaillianin käsikirjoitus asettaa paljon painoa poliisivoimien korruption kuvaamiseen. Josh Brolinin näyttelemä etsivä Trupo tuntuu paljon pahemmalta rikolliselta kuin huumekuningas Lucas, joka on sentään rehellisesti sitä mitä on. Trupo sitä vastoin teeskentelee palvelevansa lakia, mutta syyllistyy sen suojissa pöyristyttäviin tekoihin.