Inhorealismi on vaikea tyylilaji. Kun suurin osa ihmisistä hakeutuu kauniiden ja kivojen asioiden pariin, pyrkii inhorealismi esittelemään ihmisyyden ja arjen nurjan puolen. Epämukavia asioita on kuitenkin kovin vaikea kuvata ja suuri osa inhorealistisista elokuvista sortuukin sen takia suoranaiseen fantasiaan ja epärealistisiin ylilyönteihin – paikoittain siihen syyllistyy myös Äpärä.
Ohjaaja- ja käsikirjoittajadebytantti Samppa Batal on tutkiskellut sisintään ja kaivanut itsestään aika häijyjä ja karmeitakin asioita. Äpärä on nimittäin lähivuosien inhottavampia ja shokeeraavimpia kotimaisia elokuvia. Mutta eipä vielä pelästytä, sillä se on kuitenkin monta astetta kevyempi tapaus kuin vaikkapa Gaspar Noén Irreversible – Syntiset tai Todd Solondzin Onni – ei se silti tee Äpärän katsomisesta helppoa.
Rakastunut nuoripari Simo (Eppu Pastinen) ja Jonna (Krista Hannula) menevät ensimmäistä kertaa tytön vanhempien luokse illalliselle. Paikan päällä selviää, että Simon äiti (Satu Silvo) ja Jonnan isä (Jonathan Hutchings) tuntevat toisensa. Pian jokaisen osallisen elämä kaatuu kuin baabelin torni syntiensä taakasta. Kohtaus toisensa jälkeen paljastaa jotain uutta ikävää tai kammottavaa. Rumat tapahtumat seuraavat toisiaan, kun maailma hahmojen ympäriltään pirstoutuu pieniksi siruiksi. Ja katsoja ihmettelee, että millaiselle helvetinviihteelle sitä on itsensä taas altistanut, kun valkokangas oksentaa sylin täydeltä sodomiaa ja muita kuolemansyntejä.
Batalin ohjaustyö on suorastaan loistavaa. Pitkät kamera-ajot seuraavat kiinnostavalla tavalla vaikeita dialogeja. Moni kohtaus etenee ikään kuin reaaliajassa, aivan kuin seuraisi jotain tosi-tv-ohjelmaa tai dokumenttia. Mitenköhän paljon elokuvasta on käsikirjoitettua ja kuinka suuri osa on improvisaatiota? Toisaalta ehkä juuri improvisaation takia muutamasta nuoresta näyttelijästä huokuu pieni amatöörimäisyys, joka taas paljastaa elokuvan pienen budjetin.
On Äpärässä yksi todellinen helmikin. Konkarinäyttelijätär Satu Silvo repäisee itsestään todella kylmän roolisuorituksen. Tällaisena ei Silvoa ole koskaan nähty. Jo pelkästään Silvon roolisuorituksen todistaminen on hyvä syy katsoa Äpärä, vaikka on niitä syitä muitakin. Äpärä on inhottava tarina hankalista asioista, ja niistähän me suomalaiset taidamme nauttia! Elokuva aiheuttaa vastareaktion jos toisenkin. Ei siis mitään kevyttä viihdettä.