Vauvana orpokodin ovelle jätetystä Ayasta kasvaa itsevarma pikkutyttö, joka nauttii asemastaan laitoksessa. Hän pystyy kiertämään työntekijöitä pikkusormensa ympäri ja manipuloimaan muita asukkeja toteuttamaan kujeellisia päähänpistojaan. Hänellä ei ole mitään hinkua lähteä orpokodista kenenkään potentiaalisen adoptiovanhemman kanssa.
Eräänä päivänä pahin mahdollinen kuitenkin tapahtuu, kun omalaatuinen Bella Yaga adoptoi Ayan yhdessä samassa taloudessa asuvan Mandraken kanssa. Paljastuu, että Bella Yaga on noita, joka haluaa Ayasta käytännössä orjatyövoimaa. Mandrake taas on… jotain aivan muuta.
Oman arvonsa tunteva Aya ei vähästä hätkähdä, vaan tekee vastatarjouksen: hän auttaa noitaa, jos saa vastapalveluksi opastusta taikuuden maailmaan. Bella Yagan talossa Aya kohtaa kaikkea mielenkiintoista, ja alkaa tajuta, että siellä on johtolankoja hänen omaan menneisyyteensä. Eikä hän mahda mitään ilkikuriselle, nenänsä joka paikkaan tunkevalle minälleen.
Kun Gorô Miyazaki edellisen kerran tarttui brittiläiseen fantasiateokseen, lopputulos oli Maameren tarinat (2006), joka ei kovin suurta vaikutusta tehnyt. Nyt taustalla on vähemmän klassinen nuortenkirja – tosin muun muassa Liikkuvan linnan kirjoittajalta. Kaiken lisäksi Hayao Miyazakin poika on turvautunut animaatiossa tietokoneisiin. Kun lopputulos on tarkoitettu tv-elokuvaksi, ei jälkikään ole niin lennokasta, että se kääntäisi Ghibli-puristien pään.
Jos moisesta pääsee yli, on Aya ja noita hupaisasti kupliva pienen tytön voimaantumistarina, jonka progemaailmaan jäykän muovinen ulkoasu itse asiassa sopii. Kalsea Bella Yaga alkaa voittaa puolelleen – lähinnä koska hän joutuu kärsimään Ayan seurasta – ja salaperäinen Mandrake on suorastaan huikea hahmo, kun kulissit sortuvat. Päällepäsmäröivä Aya on jopa epämiellyttävä persoona, ja noidan oppitytöksi päätyminen vaikuttaa kasvutarinan alulta.
Valitettavasti, kun ovikello lopussa soi, tajuaa koko elokuvan vain pohjustukseksi jollekin, joka huonolla onnella ei jatku koskaan. Sitä odotellessa kesken jäävältä tarinalta on tiputettava yksi fiilistelytähti pois.
Jouni Vikman