Thaimaalainen elokuva on länsimaissa vielä aika outo ilmestys, mutta festivaaliyleisölle nämä alkavat jo olla jo arkipäivää. Bang Rajan on niitä harvoja Suomessa viralliseen teatterilevitykseen saapuvista thaimaalaiselokuvista ja valinta on ollut oikea. Thaimaassa historialliset aiheet ovat selkeästi saaneet parhaiten rahoitusta ja se näkyy myös jäljessä.
Bang Rajan sijoittuu vuoteen 1765, jolloin Burman silloinen kuningas päätti vallata Siamin kapinoivat kaupungit, mukaan lukien myös Thaimaan muinaisen pääkaupungin Ayutthayan. Burman kuningas lähetti tuota kaupunkia kohti kahta tietä joukkoja, joista toinen joukko otti pohjoisen reitin. Yhteensä yli 100 000 sotilasta kuvitteli taltuttavansa vastarinnan hyvinkin helposti, mutta Ayutthayan ja Burmalaisten välissä oli useita viidakkokyliä, joiden vastarinta yllätti hyökkääjän täysin. Vaikka tapahtumat sijoittuvat näinkin kauas ajallisesti ja maantieteellisesti, niin yhtäläisyydet suomalaisien ja ns. ryssien vihanpidossa ovat selvästi havaittavissa. Thaimaan ja Myanmarin (entinen Burma) välillä on edelleen hyvin levotonta ja vihanpito jatkuu edelleen vuosisatojen jälkeenkin.
Bang Rajan oli se keskeisin viidakkokylä, jonne monet kukistettujen kylien ihmiset pakenivat. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin taistella viimeiseen saakka. Ayutthaya ei anna Bang Rajanille mitään tukea, vaan he saavat kohdata vihollisen ilman tykkejä pelkkien viidakkoveitsien ja kiväärien kanssa. Bang Rajan onnistuu torjumaan useiden viikkojen ajan monia hyökkäyksiä ja kyläläisten itsetunto alkaa nousta samalla kun kylän arvostettu munkki luo sen asukkaisiin uskoa tulevaisuuteen. Kylään saadaan myös uusi sotapäällikkö, joka kouluttaa kyläläisille uusia strategioita ja taistelutaitoja. Hyökkääjän pinna alkaa samalla olla jo äärimmillään ja Burmalaiset päättävät lähettää pahamaineisimman sotapäällikkönsä kukistamaan tuota viimeistä estettä ennen pääkaupunkia. Tässä vaiheessa kaikki julmimmatkin keinot tulevat sallituiksi.
Bang Rajan on hyvin koskettava ja todentuntuinen historiallinen sotaelokuva, joka tuo ihan uusia näkökulmia sotaelokuvaan, jota ovat länsimaissa hallinneet lähinnä toiseen maailmansotaan ja Vietnamiin keskittyneet kuvaukset. Bang Rajanissa sotaan osallistuu koko perhe ja taistelua ei käydä isänmaan puolesta, vaan oman kylän ja perheen hengissä säilymisen takia. Katsoja tulee hyvin tutuksi eri perheiden ja sen yksilöiden kanssa. Kun taistelut kiihtyvät ja raakuus kasvaa jokaisen otteissa, tuntuvat menetykset todella raskailta myös katsojan mielessä. Taistelukohtaukset, joita on todella paljon, on toteutettu äärimmäisen realistisesti ja loppupuolella alkaa varmasti jo herkkävatsaisempia heikottamaan. Elokuvan visuaalinen maailma suorastaan kylpee mudan, veren ja kyynelien seassa. Silti elokuvaa ei voi syyttää mässäilystä, koska silloin oltaisiin jo kaunistelun puolella.
Bang Rajan on aiheestaan huolimatta myös hyvin kaunis elokuva. Viidakkokylä ja sen luonto ovat varsin idyllinen kokonaisuus ja näyttelijäkaartiin on valittu todella hyvärunkoisia näyttelijöitä, jotka luonnollisesti ovat varsin vähissä varusteissa. Näyttelijät ovat ammattitaitoisia ja roolit ovat luonnollisia, vaikka Thaimaalaisessa elokuvassa onkin perinteisesti käytetty länsimaissa karsastettua naivismia. Ohjaus on jämäkkää ja se ei jää paikalleen missään vaiheessa. Kaksi tuntia kuluukin tämän parissa huomaamatta. Bang Rajan on raaka, mutta samalla inhimillinen selviytymistarina, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi.