Vuonna 2016 julkaistu The Boy oli ihan mukiinmenevä kauhuraina. Se ei varsinaisesti tuonut mitään uutta tai yllätyksellistä genreensä mutta toimi aivottomana viihteenä, ja elokuvan loppuratkaisu oli jo ihan kekseliäskin. Mutta vaikka lopetus jätti tilaa jatko-osalle, kukaan ei varmastikaan kaivannut toista The Boy -elokuvaa.
Sellaisen kuitenkin saimme! Kyseessä on kuitenkin hyvin löyhä ja laiska yritys sitoa elokuvan tapahtumia The Boy -elokuvan tapahtumiin. Karmaiseva Brahms-nukke palaa jatko-osassa, mutta kun ensimmäisen elokuvan iso yllätys lopussa oli, että nukke oli pelkkä nukke ja oikea ihmis-Brahms oli yhä elossa ja vastuussa nuken liikuttelusta, on tästä elokuvasta pohja pois saman tien. Se ei selkeästi ole haitannut käsikirjoittaja Stacy Menearia ja ohjaaja William Brent Belliä, sillä Brahms: The Boy II porskuttaa päättömästi mahdottomuudesta toiseen.
Elokuvan keskiössä on tällä kertaa Liza (Katie Holmes) perheineen, joka muuttaa Heelshiren kartanoon. Joukko roistoja murtautui perheen edelliseen kotiin, ja sen seurauksena perheen nuori Jude-poika on mykkä ja sisäänpäinkääntynyt. Jude löytää tiluksilta nuken, joka yhtäkkiä auttaakin poikaa puhumaan ja ehkä jopa käsittelemään murron aiheuttamaa traumaa. Harmillisesti perheen onni on kovin lyhytikäinen, kun nukke saa pelottavampia ominaisuuksia ja Judesta tulee entistä onnettomampi.
Kuten juonikuvauksesta näkyy, The Boy II on lähinnä kauhun peruskauraa. Siinä ei sinänsä olisi mitään vikaa, mikäli se olisi toteutettu hyvin tai edes pätevästi, mutta tässä tapauksessa näin ei ole. The Boy II:n suurin ongelma on se, että se on tavattoman tylsä. Edes perinteiset böö-säikäytykset eivät toimi, ja Brahms-nukkekin menettää tehokkuutensa nopeasti.
Holmes on sentään mielenkiintoinen pääosassa, vaikka se onkin kehnosti kirjoitettu ja jää hieman pliisuksi. Näyttelijäkaartin vahvin on Game of Thronesista ja The Witch -elokuvasta tuttu Ralph Ineson, joka on sopivan puistattava roolissaan perheen talkkarina, mutta hänkään ei oikein tässä pääse oikeuksiinsa.
Nukkekauhut tuntuvat nyt olevan muodissa ja esimerkiksi Annabelle on osoittautunut varsin onnistuneeksi elokuvasarjaksi. Tästä saamme kiittää toisen osan ohjannutta David F. Sandbergia, joka toi jatko-osaan niin tyyliä kuin aitoa kauhuakin. The Boy II tuntuu ratsastavan vain ja ainoastaan Brahms-nuken posliinikasvoilla. Vaikka nukke onkin aidon uhkaava ja pahaenteinen, sitä ei ole osattu yhdistää pelkoa herättäviin juonenkäänteisiin tai edes äänitehosteisiin. Mikäli tämä vielä poikii toisenkin jatko-osan, voimme vain toivoa että seuraavalla kerralla ohjaksissa on rohkeampi ja röyhkeämpi ohjaaja.
Onneksi elokuvaa ei ole kestolla pilattu, ja The Boy II on suhteellisen nopeasti ohi. Ei toki niin nopeasti etteikö tylsyys ehdi iskeä, mutta ohjaaja Bell on sentään ymmärtänyt ettei kenenkään, erityisesti katsojien, tuskaa kannata pidentää. On harmillista nähdä näin huolimattomasti tehty elokuva. Erinomaisen kauhuelokuvan rakentaminen ja toteuttaminen on vaikeaa. Keskinkertaisen mutta silti säpsäyttävän kauhun tekeminen on jo huomattavasti helpompaa. Onkin vaikea sanoa miksi The Boy II on näin epäonnistunut, varsinkin edelliseen elokuvaan verrattuna.