Alan Parkerin ohjaama David Galen elämä on upea, intensiivinen, filosofisesti hivelevä ja rajusti kantaaottava elokuva. Se on trilleridraama, joka kuvaa kolmen päivän tapahtumia, ja niihin johtaneita äkillisiä käänteitä kuolemaantuomitun David Galen (Kevin Spacey) näkökulmasta.
David Gale oli vielä vähän aikaa sitten menestyvä yliopiston professori, jonka perään naispuoliset opiskelijat kuolasivat. Gale oli onnellisesti naimisissa ja fiksun pikkupojan isä. Gale oli myös tv:stä tuttu aktivisti ja kuolemantuomion vastustaja. Kaikki muuttuu, kun Gale juhlii hieman liian rajusti yliopiston päättäjäisbileissä. Himokas opiskelijatyttö Berlin (hehkeä Rhona Mitra) saa vihdoin Galen jalkojensa väliin.
Tilanteesta saa alkunsa järisyttävä tapahtumavyöry, jonka päätepisteenä Gale istuu vankilassa syytettynä naispuolisen aktivistikollegansa Constance Harrawayn (Laura Linney) seksuaalimurhasta. Onko David Gale syytön vai syyllinen? Sitä lähtee selvittämään Texasin Huntsvillen pahamaineiseen vankilaan tähtireportteri Bitsey Bloom (Kate Winslet). David Galella on Bitseylle kaikkien aikojen juttu. Paha kyllä, kyseessä on David Galen koko elämä.
[David Gale]Kevin Spacey ja Kate Winslet halusivat David Galen elämän pääosiin niin määrätietoisesti, että kumpikin soitteli ohjaaja Alan Parkerille, kunnes osat olivat heidän. Antaumus ja roolin sisäistäminen näkyy kummankin näyttelijätyössä hyvin. Moninkertainen Oscar-voittaja Spacey on kuin ilmetty yliopiston professori ja Harvard-reseptillä leivottu älykkökirjailija. Peter Jacksonin elokuvassa Heavenly Creatures tähteyteen singahtanut Winslet on hyvä intohimoisena ja itseriittoisen leuhkana tähtitoimittajana.
Elokuvan tarina on mukaansatempaava, rikas ja vaikuttava. Sen käsikirjoittaja Charles Randolph tuntuu sykähdyttävästi David Galen kaltaiselta mieheltä. Randolph on opettanut Wienin yliopistossa filosofiaa. Sen lisäksi hän on tehnyt lyhytelokuvia, opetusdokumentteja ja mainoskampanjoita WWF:lle sekä Amnesty Internationalille.
Charles Randolph ja Alan Parker vastustavat kuolemantuomiota. Elokuvallaan he haluavat selkeästi vaikuttaa yleisön mielipiteisiin. Eikä suotta: USA:ssa on vuoden 1976 jälkeen teloitettu 807 ihmistä: sähkötuolissa, myrkkyruiskulla, kaasukammiossa, hirttämällä tai ampumalla. Kuka heistä oli syytön ja kuka syyllinen, vain he itse tiesivät. Viime vuonna Texasin Huntsvillessä teloitettiin puolet kaikista USA:ssa teloitetuista kuolemaantuomituista. David Galen elämä on kuvattu Huntsvillen autenttisilla tapahtumapaikoilla. Tämä tosiasia on omiaan lisäämään elokuvan kylmivän viestin perillemenoa.
Alan Parker on erityisen lahjakas ohjaaja musiikin käyttäjänä. Hän ottaa elokuvissaan musiikin yhdeksi päätähdistään, niin juonellisesti kuin kohtausteknisesti. Parker on aiemmin ohjannut gangsterimusikaalin Bugsy Malone, tanssielokuvan Fame, soul-leffan The Commitments, Andrew Lloyd Webberin musikaalin Evita – ja henkistä orgasmia hipovan musiikkielokuvan Pink Floyd – The Wall, joka vielä kahdenkymmenen katselukuuntelukerrankin jälkeen lävistää sydämeni ja silmäni kuin hehkuva seiväs.
David Galen elämän musiikki on Parkerin kahden pojan, Alexin ja Jaken käsialaa. Klassisen säveltäjäkoulutuksen saanut Jake vastaa orkesterikappaleista, Alex trillerin vaatimista rytmipaloista. Huomionarvoista on, että musiikkia tehtiin yhtä aikaa kohtausten leikkaamisen kanssa. Tämä työskentelytapa oli Parkerilla ensi kertaa käytössä, ja tuotti laakista upeaa jälkeä.
Käsikirjoittaja Charles Randolphin isä oli saarnamies, ja poikaakin voi syyttää rajusta kinkerimeiningistä David Galen elämän kuvaamisessa. Silti elokuva ruoskii niin herkullisesti syyllinen vai syytön -filosofiallaan sekä juonikuvioillaan, että katsoja saa varmasti muistijälkiä ja mustelmia.