Demon Slayer -on japanilainen kauhufantasiafranchise, jonka maailmassa demonit pyrkivät valloittamaan maailmamme. Niitä vastaan taistelevat erilaisia kykyjä hallitsevat demonintappajat. Sarjan päähenkilö on nuori mies Tanjiro, jonka perheen demonit ovat teurastaneet lukuunottamatta Nezuko-siskoa, joka riivattunakin on onnistunut säilyttämään ihmisyyttään.
Demon Slayer -sarjakuvan perusteella on tehty animaatiosarja ja elokuviakin. Vuonna 2020 Suomessakin saapui valkokankaille Demon Slayer: Mugen Train -roiskuttelu, ja nyt on luvassa lisää veristä piirrettyä.
Demon Slayer: To the Hashira Training ei kuitenkaan varsinaisesti itsenäinen, franchiseen perustuva elokuva, vaan itse asiassa kooste kahdesta tv-sarjan jaksosta. Mikä oudointa, nuo kaksi jaksoa ovat kolmannen tuotantokauden viimeinen jakso ja myöhemmin keväällä alkavan neljännen kauden ensimmäinen osa.
Varsinkin näin maallikon silmin ratkaisu tuntuu oudolta. Melkein kymmenminuuttisten, aikaisempia tapahtumia esittelevien alkutekstien jälkeen vuorossa on suoraan toiminnasta käynnistyvä mättö, jossa sankarit ottavat yhteen korkean tason demonin kanssa. Sitten käynnistyy seesteinen loppupuoli, jossa meno käytännössä pysähtyy lepäilyn ja palaverien täyttämään pohjustukseen uudesta tarinasta. Luulisi, että sarjan fanit eivät tarvitsisi muistutusta uudesta kaudesta ja sitä tuntemattomille tapahtumat ja hahmot pysyvät vieraina.
Kooste-elokuvassa on kuitenkin myös logiikkaa. Faneille se toimii tietysti ennakkonostatuksena jatkoa ajatellen. Meille maallikoillekin se on eräänlainen välipysäkki, jolta on helppo nousta kyytiin. Alkupuoli kertoo, millaista hurmeista mekastusta on luvassa, ja loppupuoli on uuden alkua.
Kolmannen kauden viimeinen jakso nimittäin muuttaa ihmisten ja demonien temmellyskentän sääntöjä Nezukon kohtalon myötä, mikä on uusi tilanne kaikille. Tanjiro on kostoretkellään päässyt jo niin pitkälle, että on tarvetta uusille taidoille ja kyvyille, mikäli hän mielii saattaa tilille demonihierarkian isot tykit. Siihen viittaa nimi To the Hashira Training. Demon Slayerin maailma kun on kuin peli, jonka edetessä vastukset kovenevat ja pelihahmon on kerättävä leveleitä taistoa jatkaakseen.
Sarjaa syvemmin tuntemattomanakin alkuosan teurastus on helppoa seurattavaa, mutta loppupuolen humoristisuus jätti kylmäksi, koska vitsit eivät joko auenneet hahmoja tuntemattomille tai ne olivat vain matalaotsaisia. Sarjan ystäviä ne tuntuivat naurattavan. Tärkeintä on kuitenkin, ettei ummikkokaan ehtinyt pitkästyä seikkailussa, vaikka sen kyytiin hyppäsikin viiveellä.
Jouni Vikman