The DUFF

GENRE ENSI-ILTA 20.02.2015 TÄHDET

Teini/opiskelijakomediat ovat nykyään pääasiassa joko teinijätkien pämppäysörvellyksiä tai tyttöjen prinsessafantasioita. The DUFF on tässä seurassa positiivinen poikkeus. Eihän nytkään aivan John Hughesin sydämellisiin ja nuoria ymmärtäväisesti monista eri näkökulmista katsoviin sfääreihin päästä, mutta uutuudessa on kevyestä käsittelytavasta huolimatta periaatteessa vakava aihe ja suorastaan täyspäiset päähenkilöt. Kaiken lisäksi se on erittäin hauska.

The DUFFin päähenkilö Bianca ei pahemmin välitä koulunsa valtakuvioista ja lokeroinneista, vaan on tyytynyt osaansa kaverikolmikon fiksuna poikatyttönä. Biancan itsetuntoon tulee kuitenkin särö, kun koulun urheilukörmy Wesley toteaa, että hän on DUFF, Designated Ugly Fat Friend, joukon pullukampi ja vähemmän nätti jäsen. DUFFin tärkein tehtävä on saada lähipiirinsä muut jäsenet näyttämään viehättävämmiltä ja toimia portinvartijana näiden ja ihailijoiden välillä.

Muuten Bianca ehkä pystyisi nielemään ohimennen ja viattomasti heitetyn loukkauksen, mutta hän sattuu olemaan ihastunut erääseen kanssaopiskelijaansa. Duffiudelle on siis heitettävä hyvästi, jotta romanssi voisi edetä. Bianca solmii diilin naapurinsa ja lapsuudenystävänsä Wesleyn kanssa: suosittu atleetti muuttaa seinäkukkasen sosiaalisen statuksen ja saa vastapalvelukseksi avustusta kehnosti etenevien opintojen suhteen. Tiivis yhteistyö nostaa yleensä näkymättömän Biancan Wesleyn satunnaisen tyttöystävän, koulun seurapiirejä hallitsevan Madisonin tähtäimeen.

Kody Keplingerin kirjaan perustuva The DUFF sisältää mielenkiintoisia, tämän päivän somekeskeisestä elämästä nostettuja havaintoja sekä yleisiä huomioita ihmissuhdedynamiikoista. Se onnistuu myös maustamaan ne monesti ääneen naurattavilla tokaisuilla ja tilannekomiikalla. Sitä vaivaa hienoinen särmän puute, sillä hahmot, tapahtumat ja varsinkin niihin reagoinnit tuntuvat usein hienoisen helpoilta ja siloitelluilta. Paikoin elokuva pysähtyy leikittelemään joillakin kohtauksilla turhankin kanssa, mutta kokonaisuuden viihdyttävyys saa katsomaan moisia puutteita läpi sormien.

Erinomaiset roolisuoritukset kautta linjan kruunaavat The Duffin onnistumisen. Viime vuosina lähinnä ääninäyttelijänä toiminut 26-vuotias Mae Whitman on hieman liian aikuinen teini-ikäisen Biancan rooliin, mutta harvemminhan näissä osissa oikeasti teininäyttelijöitä on nähty – ja Bianca on joka tapauksessa pikkuvanha hahmo. Whitmanin hipsteri- ja itseironisuus sopii joka tapauksessa elokuvan kertojaksi mainiosti.

Bella Thorne on sopivan kettumainen koulun kruunaamattomana kuningattarena, ja Allison Janney revittelee mukavasti Biancan potentiaalinsa löytäneenä eroäitinä. Elokuvan varsinainen helmi on kuitenkin toistaiseksi lähinnä tv-sarjoissa esiintynyt Wesleyn näyttelijä Robbie Amell. Hän on sopivan raamikas koulun urheilu- ja naissankariksi, ja istuu ulkokuorensa puolesta niin hyvin kliseisen sporttiälykääpiön rooliin, että kestää vähän aikaa havaita suorituksen monitasoisuus. Kevyttä läppää suoltavan itsevarman alfauroksen lisäksi hän onnistuu välittämään hienovaraisesti myös herkempiä ja vakavampia puolia teinihahmostaan. Se tekee myös Wesleystä samastuttavan ja typeristä puolistaan huolimatta sympaattisen päähenkilön Biancan rinnalla.

 



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa