Enkelten siivu

/ / / GENRE , ENSI-ILTA 07.12.2012 TÄHDET

Sosiaalisesta realismistaan tunnetun Ken Loachin elokuvissa on aina tuotu esiin epäkohtia, mutta vasta viime vuosina ohjaaja on alkanut hyödyntää sepitteen tarjoamaa mahdollisuutta ratkoa niitä. Looking for Eric (2009) tarjosi esimakua tästä, ja nyt Loach yllättää mielikuvituksellisella ja toivorikkaalla Enkelten siivulla. Cannesissa tuomariston palkinnon saanut draamakomedia on 76-vuotiaan Loachin ja käsikirjoittaja Paul Lavertyn kymmenes yhteinen pitkä elokuva.

Glasgow’n pahamaineiseen East Endiin sijoittuvan tarinan päähenkilö on Robbie-niminen nuori mies (Paul Brannigan), joka on vähällä joutua vankilaan huumepäissään tekemänsä pahoinpitelyn vuoksi. Koska Robbie on piakkoin tulossa isäksi, tuomari passittaa hänet kuitenkin yhdyskuntapalvelukseen.

Nuorten kriminaalien porukkaa luotsaa hyväsydäminen Harry (John Henshaw), joka harrastaa harvinaisia viskejä. Harry vie suojattinsa viskinmaistajaisiin, joissa Robbie osoittautuu luonnonlahjakkuudeksi: hän kykenee tunnistamaan viskilaadut niiden tuoksun perusteella.

Sen sijaan, että Robbie tekisi uuden elämänsä kynnyksellä oikopäätä parannuksen, hän ryhtyy suunnittelemaan kaikkien aikojen ovelinta viskivarkautta. Siihen tarjoaa tilaisuuden Skotlannin ylämailla järjestettävä huutokauppa, jossa miljonäärit havittelevat maailman himoituinta viskitynnyrillistä itselleen.

Enkelten siivusta sukeutuu paitsi komediallinen myös jännittävä keikkaelokuva, mutta mitään oopiumia kansalle se ei ole. Loach ja Laverty ovat yhtä yhteiskunnallisia kuin aina ennenkin. Tällä kertaa kaksikon kapitalismikritiikki ottaa allegorisen muodon. Se, että Robbie ja kumppanit verottavat järjettömän kalliista viskitynnyristä pienen siivun itselleen, tuntuu yhtä reilulta kuin Robin Hoodin tulonsiirrot rikkailta köyhille.

Kaikissa hyvissä tarinoissa on jokin särö tai ristiriita. Enkelten siivussa se liittyy Robbien taustaan. Hän on syyllistynyt vakavaan pahoinpitelyyn, joka on aiheuttanut pysyvän trauman uhrille. Katsojan on vaikea niellä päähenkilöltä tällaista tekoa, mutta silti Robbielle toivoo parasta. Kohtaus, jossa Robbie kohtaa uhrinsa ja tajuaa aiheuttamansa kärsimyksen, on elokuvan vaikuttavin.

Sulavassa ketteryydessään Enkelten siivu on uudenlaista Loachia, mutta yhtymäkohtia ohjaajan varhaisempaankin tuotantoon on toki havaittavissa. Syrjäytymisuhan alla sinnittelevän miesporukan keskinäinen solidaarisuus oli tärkeä teema jo poljetuista raksamiehistä kertoneessa Riff-Raffissa (1991). Robbien hahmon neuvokkuus tuo puolestaan mieleen Kesin (1969) päähenkilön Billyn (David Bradley).

Billyn tavoin Robbiellakin on optimistinen perusluonne ja voimakas halu murtautua ulos huono-osaisuuden kehästä. Billyä piti pinnalla haukankasvatus, Robbien pelastukseksi koituu kiinnostus viskeihin ja niiden valmistukseen.

Aivan Kesin tasoinen mestariteos Enkelten siivu ei ole, mutta viisas ja viihdyttävä elokuva kuitenkin. Näyttelijänä ensikertalaisen Paul Branniganin tulevaisuus näyttää yhtä lupaavalta kuin hänen roolihahmonsa Robbien: entinen nuorisorikollinen nähdään seuraavaksi Scarlett Johanssonin tähdittämässä scifi-elokuvassa Under the Skin.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa