Rintamalla ihminen käy herkillä: hän voi milloin tahansa muuttua yhtä hyvin perkeleeksi kuin enkeliksi. Siksi sota antaa tarinankertojalle aitiopaikan tutkimusmatkalle ihmisen psyykeen.
Sotaelokuvan arvon mittari on, kuinka väkevästi se onnistuu kuvaamaan muita asioita kuin sotaa. Sotimisen näyttäminen on vaikuttavaa vain, jos sen ympärille rakentuva teos kertoo ihmisestä jotakin universaalia.
Fury on onnistunut sotaelokuva, sillä sen painopiste on ihmisyydessä. Päähenkilöt tulevat katsojan iholle ja tämä kiintyy heihin.
Elokuva välttää sotafilmien helmasynnin: se kieltäytyy käsittelemästä hahmojaan yksiviivaisina karikatyyreina. Fury pakottaa katsojan välittämään heistä silloinkin, kun he toimivat väärin. Siten se tuo esiin sodan taipumuksen tahrata ihmisessä asuvan hyvyyden.
Furyn kuva- ja äänimaailma ovat niittäneet kiitosta, ja savunsinisten maisemien kuvaaja Roman Vasyanov sekä äänihenkilöstö ovat todennäköiset Oscar-ehdokkuutensa ansainneet.
Samoista aineksista on kuitenkin aiemmin loihdittu sekä koskettavampia (Pelastakaa sotamies Ryan, 1998) että tiheätunnelmaisempia elokuvia (Zero Dark Thirty, 2012). Ohjaaja David Ayer ponnistelee nostaakseen teoksensa sotaklassikoiden joukkoon, mutta lopputulos ei ole niin suuri kuin se yrittää olla.
Tarina sijoittuu huhtikuuhun 1945, toisen maailmansodan kalkkiviivoille. Amerikkalainen panssarivaunumiehistö suunnittelee riskaabelia rynnäkköä natsi-Saksaan. Miehistöä johtaa kersantti Wardaddy (Brad Pitt).
Wardaddy on vuorovedoin raukkamainen päsmäri ja suojeleva humanisti. Sotatilanne tuo pohjimmiltaan oikeudentajuisesta tyypistä esiin ruokottomia piirteitä. Mitä enemmän häntä on haavoitettu, sitä kovemmaksi hänen halunsa haavoittaa muita on yltynyt.
Pitt on ajat sitten siirtynyt elävien legendojen stratosfääriin. Hänen jokainen roolinsa on ensisijaisesti uusi luku Brad Pitt -mytologiassa ja vasta sitten roolisuoritus. Wardaddy tukee hänen kehitystään seksisymbolista haavoittuvien alfaurosten tulkiksi.
Samalla suoritus vertautuu Pittin koomiseen rooliin Quentin Tarantinon Kunniattomissa paskiaisissa (2009). Väkivaltaisena despoottina tähti sai irrotella sielunsa kyllyydestä.
Pitt on parhaimmillaan, kun hän saa tuoda hahmoihinsa kepeää elastisuutta. Hän on Furyssa vakuuttava, mutta rooli on hänen tulkittavakseen kovin kurttuotsainen.
Sama tosikkomaisuus rasittaa Furya kauttaaltaan. Se ottaa itsensä turhan vakavasti eikä nouse pätevää genre-elokuvaa ihmeellisempiin korkeuksiin.
Wardaddyn ympärillä pörräävät hahmot ovat onneksi messeviä.
Shia LaBeoufin kulissientakaiset, metodinäyttelemisen piikkiin laitetut edesottamukset nousivat otsikoihin jo kuvausvaiheessa, ja tuloksena on hyperlatautunut tulkinta Raamattua narkkaavasta tykkimiehestä.
Vaikuttavimman roolin tekee nouseva Hollywood-tähti Logan Lerman. Hänen hahmonsa Norman kohoaa temaattisesti jopa keskeisemmäksi kuin Pittin kersantti: elokuvan pasifistinen sydän sykkii hänen kauttaan.
Herkkä nuori mies joutuu turruttamaan tunteensa ja moraalinsa sodan korruptoivan rautakouran alla. Lerman ruumiillistaa tämän kehityskaaren vetoavasti.
Fury -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa