Gladiator ei ollut sellainen elokuva, jolle tehdään jatko-osa. Vuoden 2000 suurtuotanto toi takaisin 1950- ja 1960-lukujen eeppisten historiallisten spektaakkelien loiston. Siitä tuli suurmenestys ja Oscar-voittaja, mutta tarina tuli tyhjentävästä kerrottua yhdellä elokuvalla. Gladiator on kuin Titanic tai Hamlet: tuntuisi suorastaan hölmöltä tehdä jatkoa.
Ensimmäisen elokuvan tekijä Ridley Scott oli kuitenkin toista mieltä, ja 24 vuotta myöhemmin hänen ohjaamansa jatko-osa on teattereissa. Gladiator II sijoittuu 16 vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Russell Crowen esittämä Maximus on poistunut areenalta lopullisesti, ja esiin astuu uusi sankari nimeltä Lucius (Paul Mescal). Hän viettää rauhallista elämää maanviljelijänä Numidiassa kaukana Roomasta. Lucius joutuu kuitenkin kaivamaan miekkansa esiin, kun roomalaiskenraali Marcus Acaciusin (Pedro Pascal) joukot hyökkäävät hänen uuteen kotimaahansa. Ylivoimaisen vihollisen edessä numidialaisilla ei ole mitään jakoa, ja vangiksi jäänyt Lucius myydään orjaksi. Hän päätyy gladiaattoriksi Denzel Washingtonin esittämän Macrinusin joukkoihin ja janoaa kostoa.
Samaan aikaan Rooma on täynnä korruptiota ja rappiota. Valtakuntaa hallitsee sekopäinen veljeskaksikko, joka lähinnä keskittyy valtansa kasvattamiseen ja dekadenttien juhlien järjestämiseen. Tolkun roomalaiset kehittävät salaliiton, jossa on mukana paitsi kenraali Acacius myös ensimmäisestä elokuvasta tutut hahmot, entisen keisarin tytär Lucilla (Connie Nielsen) ja senaattori Gracchus (Derek Jacobi).
Jo vuoden 2000 Gladiator hyödynsi digitaalisia tehosteita, mutta teknologinen kehitys on antanut Ridley Scottin tiimille aivan uusia mahdollisuuksia, mikä myös näkyy. Gladiaattoritaistelut ovat entistä näyttävämpiä. Areenanäyttämöt on luotu kekseliäästi, ja nyt gladiaattoreita vastaan voi tulla villiintynyt paviaani, raivoisa sarvikuono tai verenhimoinen tappajahai (!).
Pääroolia esittävä irlantilainen Paul Mescal tunnetaan vakavien draamojen näyttelijänä. Hän löi läpi Normaaleja ihmisiä -sarjassa sekä kiitetyissä elokuvissa Aftersun ja All of Us Strangers. Ei ole helppoa astua Russell Crowen sandaaleihin, mutta Mescal onnistuu. Hänessä on äijämäistä karismaa mutta myös vaadittavaa herkkyyttä ja lempeyttä.
Näyttelijäkaarti on muutenkin onnistunut. Jos Mescalissa on karismaa, niin sitä on myös Pedro Pascalissa. Pascal on sitä tyyppiä näyttelijä, joka vakuuttaa pelkällä olemuksellaan. Hänen tarvitsee vain astua näyttämölle ja olla oma itsensä. Ehkä parhaiten jää silti mieleen Denzel Washington, jonka energisessä roolisuorituksessa voi nähdä yhteyksiä Training Dayn pahaan poliisiin. On helppo veikata Washingtonille Oscar-ehdokkuutta parhaasta sivuosasta.
Alkuperäisestä elokuvasta nähdään väläyksiä, ja tuttuja sävelteemoja kierrätetään. Ne muistuttavat, miten upea alkuperäinen elokuva oli, mutta samalla on pakko todeta, että Gladiator II ei yllä ensimmäisen elokuvan tasolle. Se olisikin liikaa vaadittu. Jatko-osassa ei ole alkuperäisen elokuvan suuruutta ja emotionaalista voimaa, joka teki siitä Oscar-voittajan ja modernin klassikon. Gladiator II toimii kuitenkin myös omilla jaloillaan. Se on modernilla otteella toteutettu eeppinen spektaakkeli, jollaisia näkee valkokankaalla aivan liian harvoin.
Jussi Huhtala