Lehdistötiedote kertoo Susanna Bierin viimeistelevän paraikaa ensimmäistä suurta Hollywood-elokuvaansa. Ennen tulevaa Hollywood-uraansa Bier on ollut suosittu vanhallakin mantereella. Hänen aikaisemmat ihmisläheiset draamansa kuten Elsker dig för evigt tai Brødre ovat keränneet palkintoja elokuvafestivaaleilla Torontosta Cannesiin. Myös käsikirjoittaja Anders Thomas Jensenillä on joitakin krediittejä kansiossaan: hän on kirjoittanut sellaisia pienen yleisön eurooppalaisia indie-elokuvia kuin Kiinassa syödään koiria ja Adam’s Apples.
Elokuvan pääosassa on viimeisimmän Bondin kylmäilmeisenä konnana suurelle yleisölle tutuksi tullut Mads Mikkelsen. Hän näyttelee Jakob Peterseniä, 20 vuotta Intiassa asunutta tanskalaista, joka on omistanut elämänsä katulasten opettamiselle ja auttamiselle. Rahan puutteessa paikan lastenkoti uhataan sulkea, ja Jakobin pitäisi lentää Tanskaan voitelemaan upporikasta liikemiestä Jørgeniä (Rolf Lassgård). Jørgen kutsuu yksinäisen Jakobin tyttärensä häihin. Häissä paljastuu, että naimisiin menevä tyttö Anna (Stine Fischer Christensen) on Jakobin tytär. Jakobilla on ollut kauan sitten suhde Jørgenin vaimon Helenen (Sidse Babett Knudsen) kanssa. Menneisyyden teot tulevat päivänvaloon ja vaativat selvittämistä. Tämän kaiken lisäksi Jørgenillä on salaisuus, jonka vuoksi hänen täytyy saada Jakob jäämään Tanskaan.
Häiden jälkeen näyttää eurooppalaisen, vaihtoehtoisen taide-elokuvan ja helpommin nieltävän, hollywoodmaisen valtavirtaelokuvan kombinaatiolta. Nämä kaksi vivahdetta eroavat toisistaan silmiinpistävästi. Aivan kuin ohjaaja Brier haluaisi säilyttää oman tyylinsä, muttei ole kyennyt yhdistämään sitä luontevasti valtavirtaisempaan muotoon. Hän käyttää piinallisen usein epämiellyttävän tarkkoja lähikuvia henkilöiden kasvonpiirteistä. Realismia ja vähän jopa dogmaa elokuvaan tuo päähenkilöiden tunnekuohujen pitkällinen tarkastelu. Tällainen yleisön kiusaaminen ei aja tarkoitustaan muuten perinteisessä ihmissuhdedraamassa. Vastapainona näille epämiellyttäville ja tarkoituksettomille hetkille nähdään valtavirtamaisempaa kuvakerrontaa, kuten silmää miellyttäviä kamera-ajoja kesäisen Tanskan maaseudulla ja eksoottisia intialaisia katunäkymiä.
Ihmissuhdekuvausten joukkoon elokuva ei tuo mitään uutta ja on loppuaan kohden sekä ennalta arvattava että kliseinen. Osa kohtauksista menee arveluttavan lähelle suoranaista paatoksessa kylpemistä, ja usein kohtauksia myös pitkitetään tarpeettomasti. Hyvä näyttelijäntyö kuitenkin pelastaa juonellisesti kliseisen elokuvan. Esimerkiksi Mikkelsenissä ei näy jälkeäkään yksiulotteisesta Bond-pahiksesta, vaan hän on aidosti hiukan ulalla oleva, seurapiireissä kömpelösti käyttäytyvä idealisti. Kaikki neljä pääosanesittäjää tekevät ihailtavaa työtä.