Kun Sisu tuli ensi-iltaan tämän vuoden tammikuussa, halusin julistaa sen jo silloin vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi.
Nyt on toukokuu, ja teattereihin saapuu uusintaversio Spede Pasasen tuottamasta lännenkomediasta Hirttämättömät, joka ilmestyi vuonna 1971. Tuntuu yhtä helpolta nimetä uusi Hirttämättömät vuoden huonoimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi jo nyt. Ehkä jopa vuosituhannen huonoimmaksi.
Jo alkuperäinen Hirttämättömät oli halvan näköinen ja pöljä komedia jopa Spede-asteikolla mitattuna. Siinä Spede, Vesa-Matti Loiri ja Simo Salminen lähinnä kiersivät kehää vetäen vankkureita hiekkakuopalla. Hirttämättömät on vuosien myötä noussut elokuvafanien piirissä jonkinlaiseksi kulttiteokseksi, mutta silti tuntuu oudolta, että juuri tämä elokuva on saanut uuden käsittelyn.
Uusintaversion on ohjannut ja käsikirjoittanut näyttelijänä paremmin tunnettu Andrei Alén. Hän myös esittää elokuvassa Tontoa, jota alkuperäisessä elokuvassa esitti Simo Salminen. Vesku Loirin esittämän Yksinäisen ratsastajan buutseihin on hypännyt suosikkinäyttelijä Aku Hirviniemi. Speden roolihahmo Speedy Gonzales on vähemmän tunnettu nuori näyttelijä Ona Huczkowski, joka on nähty muutamissa televisiosarjoissa.
Pienissä rooleissa vilahtelee tuttuja kasvoja, kuten Jasper Pääkkönen, Janne Kataja, Kari Hietalahti ja Hannele Lauri.
Elokuvan juoni myötäilee alkuperäistä. Yksinäinen ratsastaja ja Tonto ottavat kiinni etsintäkuulutetun Speedy Gonzalesin ja lähtevät viemään häntä naapurikaupunkiin lunnasrahojen toivossa. Kyseessä on kuitenkin Speedyn juoni, sillä hänen etsintäkuulutuksensa on väärennetty, ja hän on itse Yksinäisestä ratsastajasta ja Tontosta luvatun palkkion perässä. Sitten lähdetään kiertämään erämaata, joka näyttää yhtä paljon hiekkakuopalta kuin alkuperäisessäkin elokuvassa.
Matkalla nähdään jälleen kangastuksia ja kärsitään janosta, mutta mitään hauskaa tilanteista ei synny. Veskun laulun sijaan leikitellään Hirviniemen kamalalla autotune-kailotuksella.
Suuri osa dialogista tuntuu improvisoidulta läpänheitolta, joka ei vie tarinaa mitenkään eteenpäin eikä naurata. Hirttämättömät on kuin polttariporukan tekemä kotivideo tai hiekkakuopan reunalla esitettyä puskateatteria.
Pöljät kotimaiset komediat, kuten alkuperäinen Hirttämättömät tai vaikkapa Visa Mäkisen tuotanto ovat jääneet elämään camp-klassikkoina, koska niiden huonous menee sopivassa mielentilassa tasolle, jossa se muuttuu hyvyydeksi. Uusi Hirttämättömät ei ole sellainen elokuva. Se on yksinkertaisesti huono, ja siinä kaikki.
Jussi Huhtala