Hokkus pokkus Mikko Mallikas

/ GENRE , ENSI-ILTA 02.05.2014 TÄHDET

Gunilla Bergströmin luoma Alfons Åberg eli Mikko Mallikas – suomessa joskus Alfons Jokisenakin tunnettu – on Ruotsin merkittävimpiä satuhahmoja. Mikko Mallikas on seikkaillut kuvakirjoissa vuodesta 1972. Sittemmin kirjoja on käännetty 30 kielelle, päähenkilön mukaan on nimetty yksi länsinaapurin tärkeimmistä kulttuuripalkinnoista ja Norjassa on kirjoitettu Twin Peaks -henkinen romaanikin Mallikkaan myöhemmistä vaiheista.

Pyöreäpäinen Mikko on tavallinen poika ruskeassa villapaidassaan ja siilitukassaan. Mikko asuu isänsä ja mielikuvitusystävänsä kanssa tavallisessa kerrostalolähiössä ja elää tavallista arkea, johon pienet lukijat ja katsojat samastuvat mielellään. Mikko käy koulua, syö päivälliseksi spagettia ja yrittää päästä mukaan isompien lasten merirosvoleikkiin. Elokuvan verkkaisesti etenevät tapahtumat voivat saada aikuisen haukottelemaan; edes ripaus 1970-luvun Alfons-nostalgiaa ei korvaa sitä, että Mallikkaan tuumailut toimivat paremmin lyhyissä kirjoissa ja tv-sarjan jaksoissa.

Hokkus pokkus -elokuvassa Mikko Mallikasta vaivaa koirakuume. Puistossa kirmailee toinen toistaan suloisempia piskejä, ja vanhan Kustaan Singo-koiran kanssa Mikko ystävystyykin. Mikko toivoo hartaasti omaa koiraa ja jankuttaa lemmikistä isälleen, joka ei ole ajatuksesta läheskään yhtä innostunut. Isän mielestä ekaluokkalainen Mikko on vielä liian pieni huolehtimaan koirasta. Kaikesta huolimatta Mikko alkaa kerätä rahaa hankkiakseen ikioman hauvan. Hän käy ulkoiluttamassa Singoa, ja toisinaan vanha Kustaa löytää Mikon korvan takaa tai nenästä vaivanpalkaksi kolikon. Lapset kutsuvatkin Kustaata Taikuriksi, sillä hän osaa monia hauskoja temppuja. Kerran Kustaa taikoo esiin peräti ison tukun seteleitä. Mikko haluaa kääriä rahat koirapankkiinsa – valuutta on tullut hänen päästään, joten eikö se siis oikeastaan kuulukin hänelle?

Hokkus pokkus jatkaa järkevän ja käytännöllisen pohjoismaisen lastenelokuvan perinnettä. Kansankodin tuulahdukset leyhyttelevät katsojan hiuksia, vaikka elokuva ei olekaan alleviivaavan opettavainen. Mikko Mallikas käy läpi monia lapsille tuttuja kamppailuja. Hän on yhtaikaa iso ja pieni. Ilon, harmin, riitojen ja sovinnon hetket vuorottelevat arjessa. Tarinassa pohditaan myös toden ja tarun erottamista toisistaan, sillä Mikko pettyy pahan kerran tajutessaan, ettei Taikuri-Kustaa pysty taikomaan hänelle omaa koiraa. Kustaan temput ovat vain ”hokkus-pokkusta”.

Hokkus pokkus Mikko Mallikas on mukavan pienimuotoinen, omalla tavallaan kotikutoinen ja juuri siksi niin tunnelmallinen elokuva. Yhdessä eläväisen piirrosjäljen kanssa se tuo virkistävää vaihtelua räiskähteleville ja meluisille tietokoneanimaatioralleille. Elokuva on värikäs olematta päällekäyvä. Juoneen ympätyt väkinäiset musiikkinumerot ovat kuitenkin umpitylsiä. Ainoastaan Timbuktun esittämä renkutus Inte stor nog saa vipinää punttiin mutta jää silti kauas jälkeen Iiro Rantalan villeistä Risto Räppääjä -sfääreistä, joista kotimainen elokuvayleisö on saanut nauttia.

 



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa