Brittien pämppäysreissut Etelä-Euroopan lomakohteisiin ovat surullisenkuuluisia. Onkin helppo kuvitella, miten helvetillistä olisi pahaa aavistamatta joutua How to Have Sex -elokuvan hotelliin täynnä meteliä ja oksennusta. Kaiken örvellyksen keskellä on kuitenkin samastuttavaa elämää pienoiskoossa: ihmisiä, jotka suunnittelevat tulevaisuutta, kamppailevat itsetunto-ongelmien kanssa, hakevat haparoiden kontaktia muihin – ja tekevät vääriä ratkaisuja.
Tara, Skye ja Em lentävät Kreikan saarelle saatuaan oppivelvollisuutensa suoritettua, vaikka loppukokeiden tulokset eivät vielä olekaan selvillä. Tarkoitus on bilettää antaumuksella ennen kuin koittaa paluu arkeen, jatko-opintosuunnitelmat ja yleensä aikuisemmaksi mielletty, vähemmän vapaa elämä.
Kolmikosta epävarmin on Tara, joka ei pidä itseään yhtä fiksuna kuin Em eikä yhtä loputtoman itsevarmana kuin Skye. Hän on myös kolmikon ainut neitsyt, ja ilmassa on selvästi painetta päästä siitä eroon.
Perillä naapurikämpässä asustaa toinen nuorisokolmikko, jonka kanssa Tara, Skye ja Em alkavat hengailla. Pientä parinmuodostustakin olisi ehkä luvassa, mutta sitä estää Taran ja hänen kiinnostuksen kohteensa ujous ja kiltteys. Sekä se, että Tara on ystävättäristä selvästi se, jota muut ovat tottuneet joko työntämään eteenpäin tai jopa manipuloimaan haluttuun suuntaan.
Mitä pitemmälle elokuva ehtii, sitä enemmän siitä tulee nimenomaan Taran tarina. Nimi How to Have Sex on todennäköisesti tarkoitettu hienoiseksi provosoinniksi, mutta kieltämättä elokuva käy myös oppitunnista. Sen pitäisi kertoa kovapäisimmällekin miten paljon harmaan sävyjä on olemassa ennen suoranaista pakottamista – suostumus ja halukkuus eivät todellakaan ole synonyymejä. Painostus ei myöskään ole pelkästään yksilöiden välistä, vaan koko yhteisö saattaa ohjata odotuksia siitä, miten pitäisi käyttäytyä.
Kestää ehkä aikansa päästä Taran, Skyen ja Emin matkaan, mutta sen jälkeen samastuminen on helppoa. On myös toivoa siitä, että lapsuuden loppu tarkoittaa aitoa aikuistumista.
Jouni Vikman