Ida

12.2.2015 10:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 13.02.2015

Elokuvasäätiön tilastot kertovat, että kymmenen vuoden aikana Suomessa ei ole päätynyt valtakunnalliseen teatterilevitykseen ainuttakaan puolalaista elokuvaa. Idan tuominen suomalaisille valkokankaille on jo siksi kulttuuriteko.

Pawel Pawlikowskin elokuva on kerännyt kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla kymmeniä palkintoja ja saanut kriitikoilta lähes yksimielisen ylistävän vastaanoton.

Ohjaaja Pawlikowski muutti Puolasta Englantiin alle kaksikymppisenä. Hänen aikaisemmat ohjauksensa ovat kansainvälisiä tai brittituotantoja. Idassa ohjaaja luo katseen lapsuutensa Puolaan.

Ida on myös päähenkilönsä Annan (Agata Trzebuchowska) matka juurilleen. Se sijoittuu holokaustista toipuvaan 1960-alun Puolaan. Anna on 18-vuotias katolinen nunnakokelas, joka saa tietää, että hänen vanhempansa olivat juutalaisia ja jättivät lapsen luostariin sodan aikana.

Päänunna haluaa, että Anna tekee ennen nunnavalaansa tilit selviksi menneisyytensä kanssa. Anna jättää luostarin ensimmäistä kertaa ja matkustaa tapaamaan ainutta elävää sukulaistaan, tätiään Wandaa (Agata Kulesza).

Tämä on Annan aikuisuuden ensimmäinen kosketus maalliseen elämänmenoon. Täti on kohonnut maineeseen valtion leivissä syyttäjänä, ja käy nykyään viinalla, tupakalla ja miehillä. Hänen pienellä autollaan naiset lähtevät ajamaan puolalaiskylien halki ja etsimään Annan vanhempien hautoja.

Pawlikowski onnistuu kuin ihmeen kaupalla pakkaamaan maallisten paheiden murjoman tädin ja luostarin puhtoisena pitämän Annan samaan tilaan ilman, että alleviivaa madonna ja huora -asetelmaa. Naisten vastakohtaisuus tuo elokuvalle sen jännitteen, mutta sitä ei korosteta erillisillä dramaattisilla ratkaisuilla.

Ida toimii kaikilla tasoilla: yhteiskunnallisena metaforana, henkilödraamana ja elokuvataiteena.

Sen vertauskuvallinen ulottuvuus on ilmiselvä: Annassa ja Wandassa kristallisoituvat Puolan sodanjälkeinen identiteettikriisi ja maan menneisyyden sekä tulevaisuuden ratkaisut.

Idasta voi myös antautua vain nauttimaan. Se on taiteellisessa mielessä puhdasta, kauttaaltaan toimivaa elokuvaa: kaunis kuin postikortti, äänimaailmaltaan hivelevä, juonenkuljetukseltaan herpaantumaton ja tyylipuhtaasti näytelty.

Mustavalkoinen kuva on usein rajattu rohkeasti, mutta jokainen leikkaus, kuvakulma ja varjo osuvat kohdilleen harkittuina, perusteltuina ja pakahduttavan komeina.

Yhteiskunnan ja päähenkilöiden karusta tilanteesta huolimatta Annan ja Wandan suhteessa on myös paljon lämpöä ja huumoriakin. Katsojalle jää valta lukea heidän ilmeitään ja mielenliikkeitään. Pawlikowski ei anna vastauksia tarjottimella.

Samuli Launonen

Ida -elokuvan traileri

Lisää luettavaa