Sylvain Chomet’n ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Bellevillen kolmoset (2003) hurmasi valtavirrasta poikkeavalla, voimakkaan karrikoidulla tyylillään. Illusionisti on Chomet’n kauan odotettu toinen elokuva, joka perustuu koomikko Jacques Tatin alkuperäiskäsikirjoitukseen. 1950-luvun lopun Edinburghiin sijoittuva tarina kertoo nostalgisesti ja haikean hauskasti vanhenevan taikurin ja nuoren tytön ystävyydestä.
Parhaat päivänsä nähnyt pariisilainen ammattitaikuri Tatischeff (venäläissukuisen Tatin oikea nimi) pakkaa korttipakkansa, silinterinsä ja kiukkuisen kaninsa ja suuntaa Skotlantiin vastaanottavaisempaa yleisöä etsien. Vaikka esiintymiskiertue sumuisella Ylämaalla sujuu kehnosti, saa hän ihailijan köyhästä Alice-tyttösestä, joka seuraa taikuria Edinburghiin.
Kolkon kaunis Edinburgh ei ota silmänkääntäjää vastaan lämpimästi. Tytön ja taikurin asuttama hotelli on täynnä jos jonkinlaista esiintyjää, koikkelehtijaa ja komeljanttaria. Alice ja Tatischeff jakavat sopuisasti pikkuruisen vuokrahuoneen, mutta kaikesta on alituinen pula: niin työstä, rahasta kuin ruoasta.
Taistelu paikasta parrasvaloissa on luvattoman kovaa, etenkin nyt, kun maailma Tatischeffin ympärillä on muuttumassa vauhdilla. Perinteisen lavataiteen ja hiljaisen taikuuden aika on väistämättä takana, kun meluavat poptähdet valtaavat estradit.
Tatin keskeneräiseksi jääneen käsikirjoituksen tausta on elokuvan tarinaakin dramaattisempi. Elokuvien Enoni on toista maata (1958) ja Playtime (1967) välillä syntyneen käsikirjoituksen kerrotaan olleen avoin kirje Tatin vanhimmalle tyttärelle Helgalle, jonka Tati oli nuorena miehenä jättänyt tunnustamatta.
Uransa huipulla oleva koomikko suunnitteli Illusionistista aiempia töitään vakavampaa, tunteellista näytelmäelokuvaa, jossa tatimainen taikuri matkaa Länsi-Euroopasta Prahaan, silloiseen Tshekkoslovakiaan.
Chomet’n Illusionisti on sikäli uskollinen alkuperäiselle isä-tytär-tarinalle, ettei Tatischeffin ja Alicen välille kehitellä rakkaussuhdetta. Animaatio on paitsi lämmin ystävyyden kuvaus myös riipaiseva balladi katoavalle aikakaudelle.
Illusionisti on perinnetietoinen, älyllä ja taidolla toteutettu animaatioelokuva. Käsityönä tehtyä animaatiojälkeä katsoo näinä 3D:n ja tietokoneanimaation luvattuina aikoina ahnaasti ja kiitollisena. Chomet’n on kritisoitu herkuttelevan rumuudella, mutta on hyvä huomata, että hänen oudoissa, pelkistetyissä ja käsittämättömiä mutisevissa animaatiohahmoissaan on myös aimo annos rakastettavuutta.
Chomet tunnusti jo Bellevillen kolmosissa ihailunsa Jacques Tatin edustamaa lähes sanatonta komediaperinnettä kohtaan. Illusionisti tekee jälleen kunniaa Tatin ja tämän aikalaisten arvokkaalle perinnölle. Illusionistin hyväntahtoinen mutta onneton taikuri onkin ilmeiltään kuin herra Hulot sadepäivänä: yhteen käyvät myös pitkänhuiskea, kumara olemus ja puhumattomuus.
Niina Holm