Immaculate – Tahraton

Immaculate on vuoden ensimmäisen onnistunut kauhuelokuva, mutta se ei todennäköisesti miellyttä kaikkia katsojia. Sydney Sweeney loistaa elokuvan pääosassa. (Ikäraja K-16)

3.5.2024 10:19
MAA / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 03.05.2024

Michael Mohanin kauhu-uutuus Immaculate – Tahraton sai alkunsa kymmenen vuotta sitten. Euphoria-sarjasta tuttu Sydney Sweeney koe-esiintyi silloin elokuvaa varten, mutta projekti ei koskaan päässyt alkua pidemmälle. Vuosia myöhemmin Sweeney otti yhteyttä The Voyeurs -elokuvan ohjaaja Mohaniin ja kysyi, olisiko ohjaaja kiinnostunut tekemään kauhua Sweeneyn kanssa.

Immaculate todistaa, että hyvää todellakin kannattaa odottaa. Immaculate on vuoden ensimmäinen erinomainen kauhuelokuva, vaikka vikoja tästäkin löytyy.

Sweeney esittää Sisar Ceciliaa, joka elokuvan alussa saapuu Italiassa sijaitsevaan luostariin. Cecilian kielitaito on kömpelöä, mutta nainen on vannonut elämänsä Kristukselle. Pian Cecilian saapumisen jälkeen hänelle selviää, että hän on raskaana, mikä on pienoinen ihme, sillä Cecilia ei ole koskaan harrastanut seksiä.

Immaculate seuraa suhteellisen perinteisen kauhuelokuvan juonikuvioita. Elokuvasta ei varsinaisesti löydy kovin paljon yllätyksiä, ainakaan juonen osalta, mutta Mohanin ohjaus on itsevarmaa ja Immaculate on arastelemattomasti kuvattu. Sweeney toimii myös elokuvan tuottajana ja onkin elokuvan kantava voima.

Immaculate ei todellakaan miellyttäne kaikkia. Mohanin elokuvantarinan olisi voinut kertoa monella tapaa ja hienostuneempi elokuva olisi ehkä keskittynyt luostarin naisten välisiin dynamiikkoihin ja luonut hienovaraisempia säikäytyksiä. Mohan on kiinnostuneempi ohjaamaan vuoristoratamaista kauhua, joka tarjoilee hyvin tehtyjä böö-hetkiä ja harvinaisen rohkean finaalin.
Sweeney, joka tunnetaan lähinnä Euphoria-sarjan Cassiena ja Anyone But You -elokuvan Beana, on elokuvan pääosassa parhaimmillaan.

En spoilaa elokuvan herkullista loppuratkaisua tässä, mutta sen viimeiset sekunnit ovat hurmiolliset ja pirullisen röyhkeät. Cecilian rooli tuntuu hieman ohuelta, mutta Sweeney onnistuu paikkaamaan Andrew Lobelin käsikirjoituksen virheitä hyvin.

Immaculate on myös yllättävän verinen mutta ei mässäilevästi.Tyylillisesti Mohan lainaa paljon 70-luvun elokuvista ja esimerkiksi Rosemaryn painajaisen ja Ennustuksen vaikutus näkyy Mohanin elokuvassa vahvasti. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Dark Habits -elokuvan tapainen nunnaeksploitaatio-pläjäys.

Onko Immaculate sitten pelottava? Se riippunee katsojasta, mutta tehokas se ainakin on. Elokuvan ilmapiiri on ahdistava ja painostava ja Elisha Christianin kuvaus on upeaa. Elokuvasta löytyykin monta ikimuistoista kuvaa, erityisesti luostarin pappien alkaessa muovata Ceciliasta pyhimystä.

Mikäli James Wanin elokuvien tapaiset pelottelut eivät miellytä, Immaculate ei varmasti myöskään toimi, mutta elokuva tarjoilee häpeilemätöntä popparikauhua, joka ensisijaisesti viihdyttää katsojaa. Mohanin elokuva on parhaimmillaan nautittuna ison yleisön kanssa, joka kirkuu, nauraa ja hurraa elokuvan aikana.

Maria Lättilä

Immaculate – Tahraton -elokuvan traileri

Lisää luettavaa