Tunnustan syntini: Isä Amaron rikos kosketti minua. Meksikon Oscar-ehdokkaaksi päässyt elokuva on sensuelli intohimodraama nuorista rakastavaisista, joita yhdistää tinkimätön usko Jumalaan ja rakkaus toisiinsa. Isä Amaron rikos on provokatiivinen kertomus, joka sijoittuu Meksikon Los Reyesin katolilaisiin, mutta korruption saastuttamiin pikkukyliin. Los Reyesin seurakuntien padreista yhtä epäillään sissiksi, toista rahanpesijäksi ja kolmas vaikuttaa viinalle persolta.
Vastikään pappisvihkimyksen saanut parikymppinen isä Amaro (Gael García Bernal) tulee puhtain sieluin ja elämää kokemattomana Los Reyesiin. Piispa on pyytänyt isä Amaroa selvittämään, ovatko huhut padrejen touhuista totta. Hartaat uskovat ottavat uuden padrensa avosylin vastaan, ja oppivat kunnioittamaan häntä lähes pyhimyksenä. Mutta pyhimyksetkin erehtyvät.
Isä Amaron seurakunnassa opettaa katekismusta lapsille kaunis, nuori Amelia (Ana Claudia Talancón). Tarjoilijana työskentelevä Amelia rakastaa Jumalaa ja on omistautunut uskollensa täysin. Amelia ripittäytyy säännöllisesti, vaikka tytön synnit ovat syväpuhtaat – kunnes isä Amaro kävelee Amelian kotikirkkoon, ja Amelia ihastuu häneen ensi silmäyksellä. Puhdassydäminen isä Amaro taistelee epätoivoisesti molemminpuolista ihastusta vastaan, ja karaisee itseään kärsimysriitein kuin apostolit aikoinaan.
Nuoret eivät voi kuitenkaan mitään väkevälle himolleen, ja Korkeaveisun kauniiden sanojen saattelemana isä Amaro laskee Amelian esiaviolliselle vuoteelle. Katsoja ehtii jo toivoa, että tämä kaunis satu päättyisi tähän. Mutta näin ei käy, sillä isä Amaro joutuu vielä moniin mutkiin pohtiessaan, valitako Suuren Opettajansa viitoittama kapea tie vai suuren enemmistön tallaama leveä tie.
Elokuvansa (mm. La Mujer de Benjamín) aiemmin sekä kirjoittanut että ohjannut nuori meksikolaislupaus Carlos Carrera työskentelee nyt Vicente Leneron tekemän väkevän romaanikäsikirjoituksen kanssa. Carrera on valinnut Isä Amaron rikokseen karismaattiset päätähdet, autenttisen lavastuksen, kauniit auringonkorventamat kuvauspaikat ja muutenkin tinkimättömän meiningin. Isä Amaron rikos on kypsä ja tarkkanäköinen teos. Se operoi viehättävästi vastavoimien kentässä. Mittaa toisistaan ottavat hengellisyys ja lihallisuus, synti ja sovitus, himo ja kieltäymys sekä valta ja korruptio.
Rosino Serrano on tehnyt elokuvan musiikin. Serranon kohtalokasta kirkonkellojen lyöntiä, kuiskauksia sakastin uumenissa ja soinnukasta kirkkokuoroa hyväksikäyttävä musiikkimaailma saa ihokarvat koholle. Pääosatähdet Gael García Bernal (Amores Perros, Y Tu Mamá También) aistillisine huulineen ja Ana Claudia Talancón intohimoa tihkuvine silmineen ovat kuin taivaassa toisilleen luodut. Nuorten välinen virtapiiri luo ilmaan sähköä ja jännitettä.
Elokuvan ongelmana on kuitenkin sen jo tuhannesti aiemmin kerrottu tarina, jossa on onneksi pääparin lisäksi muutama virkistävä ja yllättävä henkilöhahmo. Esimerkiksi liikuntakyvyttömänä sängyssä elävä nuori Getsemani (Blanca Loaria) ja oman kotialttarin pystyttänyt eukonrahjus Dionisia (Luisa Huertas) tuovat tarinaan väriä ja rosoa. Muutoin elokuvan padret ja donit ovat sitä mitä aina ennenkin.
Uskonnosta piittaamattomien ei kannata kartella tätä elokuvaa, sillä tarina ei keskity liiaksi jakamaan ehtoollisleipää syntisten suihin. Vaikka Isä Amaron rikos antaa uskonnosta kauniin kuvan, sen pääviestinä on haastaa moraalikeskusteluun. Se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.