Tammikuussa 45 vuotta täyttänyt suomalainen Ismo Leikola valittiin vuonna 2014 Maailman hauskimmaksi ihmiseksi. Kuka valitsi ja millaisen prosessin kautta, se selviää Ilkka Hynnisen ja Saku Pollarin ohjaamasta dokumentista. Siitä selviää aika moni muukin asia. Monelle Leikola saattaa olla tuttu jo 2000-luvun alun tv:stä, osalle hän on saattanut tulla tutuksi vasta viime aikaisen kansainvälisen menestyksen ja someklippien välityksellä. Harvalla varmaan on kuitenkaan ollut Ismo – Maailman hauskin ulkopuolinen -dokumentin antamaa kokovartalokuvaa miehestä.
Dokumentin nimi tuntuisi viittaavan Leikolan bravuuriin: hän on naurattanut etenkin englanninkielistä yleisöä hieman kömpelöllä maahanmuuttajahahmollaan, joka analysoi uuden kotimaansa kieltä hauskasti tarkastelemalla sitä ja sen omituisuuksia ulkopuolisen silmin. Nopeasti kuitenkin selviää, että erittäin voimakkaasta ujoudesta koko elämänsä kärsinyt Leikola on tuntenut itsensä ulkopuoliseksi muutenkin jo pitkään.
Onkin suoranainen ihme, että mies on päätynyt esiintymään valtavienkin yleisömassojen eteen. On selvää, että esiintymiset ovat terapiaa, ja hän on valjastanut ujouden ja ulkopuolisuutensa komediansa polttoaineeksi. Dokumentista selviää myös se, kuinka määrätietoisesti Leikola on uraansa rakentanut, menestys ei ole ollut mikään yhden yön yli tai yhden onnekkaan esiintymisen ansiosta tapahtunut ihme.
Ismo – Maailman hauskin ulkopuolinen on siis erinomainen tietopaketti, jos on vähänkään kiinnostunut joko Leikolasta itsestään tai kansainvälisen uran rakentamisesta. Dokumenttina sen rakenne hieman hämmentää, sillä kyseessä on melkoinen sekametelisoppa. Ensinnäkin Leikola kommentoi kertojaäänenä itsestään kertovaa elokuvaa. Dokumentti itse sisältää niin perinteistä elämäkertakerrontaa, johon on liitetty reality-tyyppisiä yllätyksiä. Kaiken lisäksi välillä siinä puhutaan suomea, välillä englantia silloinkin, kun ketään englanninkielistä ei ole kuuntelemassa.
Jouni Vikman
Ismo – Maailman hauskin ulkopuolinen -elokuvan traileri
