Jackass-porukka on musiikkikanava MTV:ltä vuosituhannen alussa suosioon singahtanut ryhmä reality-sekoilijoita, joiden psykofyysinen kehitys on jäänyt anaaliseen vaiheeseen. Edelleen he ovat kiinnostuneita siitä, mitä takapuolesta tulee ulos ja usein myös mitä sinne voi työntää. Ja hyvä niin, maailma olisi huomattavasti tylsempi paikka, jos kaikki kasvaisivat aikuisiksi.
Ohjelmassaan porukka teki typeriä, hölmöjä ja vaarallisiakin stuntteja, kepposteli välillä julmastikin keskenään ja altisti pahaa-aavistamattomia sivullisia lapsellisille piilokamerapiloilleen. Suosion kasvaessa he saivat jäljittelijöitä ympäri maailmaa, mukaan lukien suomalaiset Duudsonit. Aikoinaan koko ilmiöstä sai jo pienen yliannostuksen, mutta Jackassin paluu osoittaa, että ihminen voi tuntea nostalgiaa käytännössä mistä tahansa.
Aika ei kuitenkaan armahda ketään, ja vakavasti keski-ikäisten, välillä tempuissaan loukkaantuneidenkin hahmojen on tullut aika pistää pillit pussiin. Nimensä mukaisesti Jackass: Best and Last on tekijöiden viimeinen yhteinen elokuva, joka yhdistää uusiin tempauksiin parhaita vetoja menneiden vuosikymmenten tv-sarjajaksoista ja elokuvista – sekä muutamia aikaisemmin esittämättömiä hetkiä.
Mukaan on saatu käytännössä kaikki ryhmän jäsenet, vaikka muutama esiintyykin vain arkistomateriaalissa. Vielä mukana hengailevat pistävät edelleen itsensä fyysisesti ja usein ällösti peliin. Nerokkaana lisänä mukana on Larry-niminen robotti, joka vastaa monista uuden materiaalin parhaista vitseistä. Harmillisesti sille ei lopulta ole keksitty tarpeeksi tekemistä.
Jackass: Best and Last on koostettu suorastaan nerokkaasti. Vaikka päähenkilöt ovat sedittyneet, elokuvan pyörät pyörivät, uusi ja vanha on rytmitetty toimivasti – ja hyvin pian tempausten iällä ei enää ole merkitystä. Katsoja tempautuu mukaan jännittämään fyysistä satuttamista, nauramaan vedet silmissä matalaotsaisuuksille, joiden pitäisi triggeroida, ja pidättelemään yökkäysrefleksiä eritteiden valuessa ja roiskuessa. Iso merkitys on energialla, joka sekasortoisesta mutta loppujen lopuksi yhtä perhettä olevasta porukasta säteilee.
Se mitä he tekevät, ei ehkä ole järkevää, mutta he ovat siinä mukana koko sydämestään. Se välittyy lopputuloksesta heihin aikaisemmin nuivasti suhtautuneeseen katsojaankin, vaikka ei tässä edelleenkään taidetta tehdä. Jääräpäistä valmiutta sukeltaa lapsellisimpiinkin ideoihin on pakko kunnioittaa.
Jos Jackass-joutsenlennosta jotain negatiivista pitää etsiä, niin se korostaa sitä, miten hukattu mahdollisuus aikaisemmin keväällä ilmestynyt Duudsonien Kotiinpaluu oli.
Jouni Vikman