John Wick

23.10.2014 16:46
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 24.10.2014

Chad Stahelskin elokuvaura sai alkusysäyksensä Brandon Leen sijaisnäyttelijänä pääosanesittäjän hengen vaatineessa The Crow’ssa vuonna 1994. Vuosien varrella hänet on nähty useaan otteeseen Keanu Reevesin sijaisena, nimekkäimpänä saavutuksena näyttävät toimintakohtaukset The Matrixissa (1999).

John Wickin myötä stuntmies ja toimintakoordinaattori laittaa osaamisensa todelliselle koetukselle ottamalla ensimmäistä kertaa vetovastuun kokonaisesta elokuvasta. Pitkä kokemus toimintakohtausten suunnittelusta näkyy lopputuloksessa: John Wick on tyylikkään virtaviivainen kostotarina, joka palauttaa laskusuuntaisessa urakehityksessä olleen Reevesin toimintatähtikartalle.

Reeves on John Wick, hulppeassa design-kodissaan omissa oloissaan viihtyvä ja klassikkoautollaan kaasutteleva kaveri, joka on vähän aikaa sitten menettänyt vaimonsa. Vaimo pitää miehestään huolta haudan takaakin, kun portaille ilmestyy lempeäsilmäinen koiranpentu. Elämänilonsa menettäneen miehen mieli alkaa koiran myötä saada uutta suuntaa, mutta nousukiidon katkaisee niljakas venäläisnulikka Iosef (Game of Thrones -roolinsa kloonaava Alfie Allen).

Eipä Iosef arvaakaan, minkälaisen lumipalloefektin hänen temppunsa saa aikaan. Wick ei nimittäin ole ihan tavallinen lähiön kaveri. Hän on entinen palkkatappaja, eikä hänen koiraansa kosketa ilman seuraamuksia. Wick ottaa venäläismafioson jälkeläisen kohteekseen ja taitaapa tuolla kostomatkalla muutama (!!) muukin heittää henkensä. Eikä koston kierrettä saa katkaistua edes nulikan isä, suuri ja mahtava Viggo (Michael Nyqvist).

John Wickissä ei yksikään hahmo ole läpeensä hyvä eikä mahdu oikein edes antisankarin viitan alle. On vain pahiksia ja niitä vielä pahempia “mörköjä”, joita jopa peruspahikset pelkäävät. Elokuvan toiminta on sen mukaista: armotonta, veristä ja viihdyttävää. Sivurooleissa nähdään muun muassa Willem Dafoe Wickin vanhana palkkatappajatuttavana, Ian McShane tappajien asuttaman hotellin salaperäisenä omistajana ja Adrianne Palicki roistona, joka kurkottaa Wickin päästä tarjottuihin miljooniin.

Derek Kolstadin käsikirjoitus yhdistää sarjakuvamaisia piirteitä saavaan kostodraamaan alamaailman salaseuran kiemuroita ja räjähtävään aseleikkiin kaunista taistelulajitemppuilua. Suoraviivaisessa yllätyksettömyydessään käsikirjoitusta voisi moittia lähes laiskaksi, sillä elokuvassa ei tule vastaan yhtään kohtausta, jota katsoja ei olisi jo arvannut etukäteen.

Ohjaaja Stahelski kuitenkin tietää, mikä toimintaelokuvassa viehättää. Lukuisat tappokohtaukset ovat koreografialtaan näyttäviä ja luodit osuvat kohteeseensa verisesti, toiminta on sulavaa ja visuaalisesti nautittavan tyylikästä. Toimintakohtaustensa intensiivisyydellä ja luodintarkalla tehokkuudella John Wick muistuttaakin hieman viime vuosien parhaimmistoon nousseita The Raid -elokuvia.

Sulavaliikkeinen Reeves eroaa edukseen muista saman ikäluokan toimintakonkareista. Hänen karismansa kumpuaa rähjäisestä hiljaisuudesta ja hahmon rehellisestä surumielisyydestä, joka ilmeettömyydessään tuo mieleen niin Constantinen kuin The Matrixin Neonkin. Kaikki kulminoituu mieheen, jolla ei kostomatkallaan ole enää mitään menetettävää. John Wickin myötä Reevesin tähden toivoisi lähtevän uuteen, ansaittuun nousuun.

 

John Wick -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa