Suomalaiselle elokuvayleisölle tarjoutuu tilaisuus siirtyä kokonaan toiseen paikkaan ja aikaan, kun saksalaisen Caroline Linkin ohjaama hieno draama, vuosien 1938 – 1947 Keniaan sijoittuva Jossain Afrikassa saa vihdoin ensi-iltansa. Kauniisti kuvattu, hyvin kirjoitettu ja muistettavasti näytelty elokuva liikkuu aivan eri sarjassa kuin esimerkiksi sen ensimmäisenä mieleen tuleva lähisukulainen, jopa parhaan elokuvan Oscarilla palkittu lattea Minun Afrikkani (Out of Africa, 1985).
Tosin myös Jossain Afrikassa on saanut oman Oscarinsa. Kyseessähän on juuri se elokuva, joka viime maaliskuussa päihitti suomalaisen kilpakumppaninsa Miehen vailla menneisyyttä kilvoiteltaessa viime vuoden parhaan vieraskielisen elokuvan patsaasta. Jossain Afrikassa on saanut maailmanensi-iltansa Saksassa jo joulukuussa 2001, mutta Oscar-kilpailuun se pääsi mukaan vasta viime vuodelle ajoittuneen Yhdysvaltain ensi-iltansa ansiosta.
On vuosi 1938, ja Saksassa asuvien juutalaisten tulevaisuudennäkymät alkavat näyttää synkiltä. Keskiluokan mukavaan elämään tottunut Jettel Redlich (Juliane Köhler) saa mieheltään Walterilta (Merab Ninidze) kutsun lähteä kaukaiseen Keniaan pakoon uhkaavaa tilannetta, yhdessä parin pienen Regina-tyttären (Lea Kurka, sekä myöhemmin Karoline Eckertz) kanssa. Walter on toiminut Saksassa lakimiehenä, mutta Keniassa sillä ei ole paljoa painoa, ja hän joutuu opettelemaan maanviljelijän ammatin.
Jettel kokee todellisen kulttuurishokin saapuessaan perille. Saksan mukavuuksiin tottuneelle naiselle alkeelliset olot kirjaimellisesti ei missään, keskellä savannia sijaitsevalla farmilla ovat suuri järkytys eikä hän halua aluksi edes purkaa matkatavaroitaan – onhan selvää ettei tällaiseen paikkaan voi mitenkään jäädä pitemmäksi aikaa. Perheen kokiksi palkattu Owuor (Sidede Onyulo) on Jettelille pelkkä yhdentekevä alempirotuinen, kunnes Walter huomauttaa vaimolleen tämän kohtelevan mustaihoista kokkia aivan kuten natsit Saksassa juutalaisia.
Kotoa Saksasta tulevat, koko ajan pahenevat uutiset osoittavat kuitenkin että lähtö oli oikea ratkaisu, vaikka askeettinen elämä Afrikassa luokin odottamattomia jännitteitä perhe-elämään. Vähitellen uudessa ympäristössä on kuitenkin opittava tulemaan toimeen, ja elokuva seuraakin Redlichin perheen vaiheita kokonaisen vuosikymmenen ajalta. Regina-tytär, jolle sopeutuminen afrikkalaiseen elämänmenoon ja paikallisiin asukkaisiin on alusta saakka helppoa, osoittautuu lahjakkaaksi oppilaaksi koulussa ja tarina kerrotaankin hänen kauttaan.
Erityismaininnan elokuvassa ansaitsee sen hieno musiikki, joka loppua kohden risteyttää erittäin onnistuneesti perinteisen länsimaisen jousisoitinvoittoisen elokuvamusiikin afrikkalaiseen kansanmusiikkiin, symbolisoiden siten sitä tapaa jolla afrikkalainen ja eurooppalainen kulttuuri lopulta kohtaavat Redlichin perheen sopeutuessa uuteen kotimaahansa ja löytävät harmonisen sopusoinnun.
Jossain Afrikassa onnistuu hyvin pyrkimyksessään kuvata uskottavia henkilöhahmoja sekä ajallisesti että maantieteellisesti kaukana. Redlichin perheen jäsenten luonnekuvat piirretään huolellisesti, ja monivaiheisen kertomuksen taustana hehkuvat afrikkalaiset maisemat koko laajakankaan leveydeltä. Elokuvan varsin huomattava 2 tunnin ja 20 minuutin pituus ei lopulta tunnu lainkaan liioitellulta sillä tuo aika kuluu siivillä. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar näyttää menneen varsin hyvään osoitteeseen.