Kesämaa

GENRE , ENSI-ILTA 24.07.2020 TÄHDET

Kesäinen Kesämaa on oikein passeli korona-ajan stressinlievittäjä.

Brittiläinen Kesämaa on hieman hassu väliinputoaja. Sen teemat ovat koskettavia ja rankkojakin, mutta elokuvaa on kevennetty omituisella farssimaisella hassuttelulla, josta tulevat mieleen BBC:n sinänsä laadukkaat komediasarjat. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Ison-Britannian nouseva kirjailijalupaus Jessica Swale, joten voimme ehkä antaa pienet lapsukset anteeksi ensikertalaiselle.

Gemma Arterton osoittaa jälleen kerran huikeat kykynsä Alicena, pienen kentiläisen rantakaupungin eksentrisenä erakkona, jota kylän lapset pitävät natsien vakoojana ja noitana. Eletään toisen maailmansodan pahinta aikaa. Saksalaiset pommittavat Lontoota, joten pääkaupungissa asuvat perheet ovat lähettäneet lapsensa maaseudulle evakkoon.

Yllättäen myös ärtyisän Alicelle ovelle toimitetaan nuori koululainen Frank (Lucas Bond). Eihän tällaisesta yhteiselosta meinaa mitään tulla, vaikka kansanperinteitä tutkiva ja niistä kirjoittava Alice lämpeneekin hiljalleen Frankille. Alicen menneisyydestä paljastuu ystävyyden syvetessä yllättäviä asioita, jotka selittävät hänen kiukkuisuuttaan ja erakoitumistaan.

Alice ja Frank päätyvät lopulta tutkimaan erästä vanhaa teosofista myyttiä, jonka mukaan Skotlannin asuttaneet viikingit nimesivät kuolemanjälkeisen elämänsä kotipaikan Summerlandiksi, Kesämaaksi. Päivät kulkevat leppoisasti, kunnes ikävä uutinen särkee kaksikon elämän.

Kesämaa kertoo rakkauden eri muodoista, erilaisuudesta, syrjäytyneisyydestä ja lopulta myös inhimillisyydestä. Se on kaunis teos. Etenkin kuvausjälki hivelee paikoitellen silmiä lempeällä kesäisellä valollaan. Vaikkei lopputulos ole erityisen tasapainoinen, niin melko hyvillä mielin elokuvan kuitenkin katsoo. Kesäistä hömppäviihdettä pahimpaan korona-ahdistukseen.