Kotirauha

20.10.2011 08:15
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 21. lokakuuta

Totuutta kiertelemällä voi päästä eteenpäin jonkin matkaa, mutta ennemmin tai myöhemmin se lopulta yllättää nurkan takaa ja lyö miehen kanveesiin kuten Aleksi Mäkelän uudessa ajankohtaisessa elokuvassa. Kotirauha perustuu Marko Leinon vuonna 2010 julkaistuun samannimiseen romaaniin.

Sami Luoto (Samuli Edelmann) on rakennusalan pienyrittäjä ja nelikymppinen perheenisä, joka haluaa menestyä isänsä lailla. Menestyksen merkkejä ovat puku sekä iso omakotitalo. Elokuvan alussa talo on vielä toteutumaton unelma. Se on tyhjä tontti mäkisessä männikössä, jonne tulevan talon rajoja on hankala hahmottaa. Kun elokuva etenee, niin vastoinkäymiset kasvavat ja lopulta unelma rypistyy ja haalistuu miehen päälle samaa vauhtia kuin vielä alussa sileä ja tumma puku. Talouskriisi osuu ja kolahtaa Sami Luodon elämään odottamattomalla paineella. Kun pankki ei anna lainaa, eikä työntekijät saa palkkojaan Sami Luoto jää rapistuvien puolivalmiiden talojensa puristuksiin.

Totuus on vaikeampaa kertoa perheelle kuin valhe. Sen vuoksi Luoto valitsee valheen ja kulissin, jotta vaimo (Katariina Kaitue) ja tytär (Kerli Kyllönen) tuntisivat olonsa turvalliseksi. Valhe kuitenkin kiertää Luodon elämän umpisolmuun, ja pian hän löytää itsensä rähjäisessä mökissä keskellä panttivankidraamaa. Se avaa vihdoin Luodon silmät ja uusi suuntaa hänen elämässään voi alkaa. Totuuden puhumisen kautta avautuu uusi mahdollisuus.

Elokuvan rakenne on mielenkiintoinen. Mitään ei anneta valmiiksi tarjottimella vaan katsoja saa rauhassa punoa elokuvaa auki. Rankasta aiheesta huolimatta elokuva on täynnä keventävää huumoria, jonka hyvät näyttelijät saavat toimimaan hienosti. Samuli Edelmann tekee jälleen loistavan työn elokuvan päähenkilönä ja uskonkin, että juuri Edelmannin läsnäolo tekee tämän elokuvan. Jokainen sana, ele ja katse on täysin uskottava. Elokuvan maailma on helppo hyväksyä nimenomaan hänen kauttaan.

Kokonaisuutena elokuvassa oltaisiin voitu mennä vieläkin syvemmälle ihmismielen kummallisuuksiin, mutta nyt syvät kohdat sekoitetaan tekniseen kikkailuun, jota käytetään monessa kohtaa tunteen tehostajana. Paikoin se toimii paremmin kuten isoäidin synttärikahvipöydässä, mutta monessa kohtaa se jää vain pinnalliseksi ja ulkokohtaiseksi.

Pelkkä elokuva ansaitsisi kolme tähteä, mutta Samuli Edelmannin konstailematon roolityö on niin hieno, että se ansaitsee yhden tähden lisää.

Inderjit Kaur Khalsa

Kotirauha – Traileri




Filmtrailer.com

Lisää luettavaa