Liekeissä

GENRE ENSI-ILTA 04.12.2015 TÄHDET

Menestyksekkäiden tv-sarjojen tuottaja John Wells on ohjannut muutamia hyviä elokuvia. Company Men (2010) kertoi tiukentuvan talouden ahtaalle ajamista uraihmisistä, Perhe – August: Osage County (2014) toimiva sovitus perhehelvettinäytelmästä. Siksi onkin yllättävää kuinka heikko hänen Liekeissä-elokuvansa on monellakin tavalla.

Bradley Cooper esittää Adam Jonesia, joka on luonut laaturavintolan huippukokin uraa Pariisissa, mutta pilannut sen päihteiden käytöllä ja diivailullaan. Romahduksen seurauksena Adam on kadonnut kartalta poltettuaan monet sillat takanaan kohtelemalla ihmisiä kaltoin tai jättämällä nämä pulaan.

Lusittuaan itse itselleen julistamansa vankeustuomion osteribaarin miljoonan osterin avaamisessa Adam on karistanut päihteet ja on valmis uuteen alkuun. Sitä varten hänen on kohdattava pettämänsä ihmiset, saatava takaisin näiden luottamus ja palautettava muutenkin oma katu-uskottavuutensa. Adamin perinteistä kulinarismiakaan ei enää kunnioiteta, vaan sitä pidetään aikansa eläneenä.

Kokkien luovasta tuskasta kertovat elokuvat toistavat niin uskollisesti samoja elementtejä ja kuvamateriaalia, että jokaisen uuden tuotoksen myötä tuntuu, että niitä on paljon enemmän kuin mitä niitä oikeasti tehdään. Liekeissä ei tuo ”lajityyppiin” mitään uutta sekään. Yleensä kokin tiellä maineeseen ja menestykseen on salin puolella päivystävä inha ravintolan omistaja, katkera kriitikko tai häikäilemätön kilpailija. Liekeissä-elokuvan ainut uusi oivallus on, että Adamin pahin este on mies itse.

Valitettavasti oivallus on myös elokuvan pahin kompastuskivi. Adam on nimittäin sietämättömän ärsyttävä ihminen. Osterirangaistuksensa kärsittyään hän jättää kyseisen ravintolan pulaan kävelemällä mitään sanomatta ulos ovesta. Vanhan tuttunsa ravintolaan hän pakottaa itsensä kiristämällä ja haluamansa henkilökunnan jäsenen hän hankkii vaikka järjestämällä tälle potkut aikaisemmasta työstä.

Tokihan elokuvan ideana on seurata Adamin kasvua ihmisenä, mutta se ei toimi, kun katsojaa ärsyttää kuinka kaikkien muiden tehtävä on siloitella huonokäytöksisen äijän tietä ja sietää tältä millaista kohtelua tahansa, koska tämä on nero ja siis lopulta kuitenkin aina oikeassa. Kun elokuvan käännekohdassa koetaan kieltämättä hieno yllätys, joka johtaa Adamin uuteen suuntaan, on jo myöhäistä. Hänen kohtalostaan välittää lähinnä vain siksi, että ympärillä on paljon mukavampia ihmisiä, joille toivoo hyvää.

Tällaisia valonpilkahduksia ovat Sienna Miller kauniina kylmäkkönä, jota Adam ryhtyy tuuppimaan alan huipulle, ja Daniel Brühl hienon lontoolaisravintolan pyörittäjänä, joka ei pysty sanomaan rentulle ei. Minirooleihin tungetut Emma Thompson ja erityisesti Uma Thurman eivät tunnu eksoottisilta mausteilta vaan kokkareilta sopassa.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat