Lights Out

GENRE ENSI-ILTA 22.07.2016 TÄHDET

Kun lähtökohtana on YouTubea varten tehty kauhulyhytelokuva, ei kokopitkältä rainalta voi hirveitä odottaa. Vai voiko? Ainakin sekä lyhärin että leffan ohjannut ruotsalainen David F. Sandberg yrittää parhaansa.

Lights Outin lyhäriversiolla on tätä kirjoittaessa reippaat neljä miljoonaa katsojaa. Se on hurja määrä potentiaalisia teatteriasiakkaita. Ei todellakaan tarvitse ihmetellä miksi New Line Cinema päätti sijoittaa pikkusumman teatteriversion tekoa varten. Käsikirjoittajaksi palkattiin Eric Heisserer, joka on aiemmin rustaillut lähinnä remakeja ja jatko-osien jatko-osia (Painajainen Elm Streetillä, The Thing). Rooleihin kiinnitettiin joukko b-luokan näyttelijöitä Maria Bello (Dexter, Vangitut) kärkinimenään.

Jos Lights Outin haluaa tiivistää karkealla tavalla, on se kuin kaikki jenkkiläiset jämäkauhut sekoitettuna alkuperäiseen lyhäriin, ja josta on oksennettu hieman valtavirtakauhusta edukseen erottuva pätkä. Lähivuosina teattereissa on pyörinyt todellista ongelmajätettä. Esimerkiksi nolostuttavan surkea Ouija, ärsyttävä The Boy ja kliseinen Hirsipuu. Lights Out on tätä samaa sarjaa, mutta onnistuu kuitenkin rakentamaan ihan oivallisen pelon ilmapiirin. Muutama säikäytyskohtaus saattaa jopa pelästyttää kaikkein väsyneimmän katsojan. Kaipa tätä rainaa voi siksi pitää jollain tapaa onnistuneena. Sandbergillä on ihan hyvää näkemystä ja taitoa, mutta nyt hänen pitäisi vain löytää jotain omaperäistä seuraavaksi projektikseen.

Tarinasta ei sen kummempia voi kertoa ilman että spoilaisi koko leffan. Käytetäänpä siis erästä tuttua metaforaa. Elämä on kuin laatikollinen suklaata. Lights Outin konvehtien täyte on muista elokuvista varastettuja kohtauksia ja kliseisiä juonenpätkiä. Emme siis voi puhua mistään joulun juhlakonvehtirasiasta, vaan siitä halpahallin tarjouslaarista juhannuksena löydetystä, hiljattain vanhentuneesta ja jo hieman vaurioita kärsineestä sokovialaisesta bulkkisuklaasta. Rasian avattuasi huomaat, että suklaa tuoksuu hieman ällöttävälle, osa konvehdeista on räjäyttänyt epäilyttävät sisälmyksensä pitkin laatikon kantta ja koko karmeutta koristaa harmaa nukka. Suklaanhimo on kuitenkin niin paha, että laatikollisen ahmii naamariinsa ennen kuin ehtii edes sanoa kolme kertaa turistiripuli. Sanomattakin on selvää, että lopulta joutuu hieman häpeillen myöntämään pitäneensä sen surkeasta sisällöstä. Kauhu on kuin suklaata, jota nautitaan häpeillen.

Lights Out ei nouse kulttikauhuleffojen tasolle, eikä se noin muutenkaan ole erityisen hyvä elokuva, mutta kun ilmapiiri onnistutaan jäähdyttämään näinkin kylmääväksi, niin kyllä tällaisen valtavirtapopparikauhuilun katselee ihan mieluusti kesäkuumalla. Se on oivallinen tekosyy paeta helteitä elokuvateatterin viileyteen. Tai jos on krapula.


YouTube video

Aiheeseen liittyvät elokuvat