Tim Burton loi kivan näköisen fantasiamaailman huippunäyttelijöiden tähdittämään mutta hyvin keskinkertaiseen Liisa ihmemaassa -filmatisointiinsa. Johnny Depp nauratti omituisena Hatuntekijänä, Mia Wasikowska oli tomera, omaan mieleensä hukkunut Liisa, Anne Hathaway nähtiin kilttinä Valkoisena kuningattarena ja Helena Bonham-Carter ilkeili ja kiukustui Punaisena kuningattarena. Sivuhahmoina kuultiin ja nähtiin suuri joukko muitakin tuttuja näyttelijöitä törmäilemässä jättimäisten green screenien edessä. Elokuvasta muodostui todellinen yllätyshitti,joka tienasi hieman yli miljardi dollaria lippukassoilla.
Jatko-osaa osattiin tietenkin odottaa, mutta kun Liisan ensimmäisestä elokuvasta oli kulunut jo monta vuotta, tuli uutinen jatkosta hieman yllätyksenä. Tim Burtonkaan ei ole enää mukana, joten senkin puolesta Liisan seikkailut peilimaailmassa tuntuu hieman turhalta.
Liisan seikkailut peilimaailmassa on kuin toisinto vuoden 2010 hitistä. Se näyttää ja kuulostaa uskomattoman hienolta mutta on sisällöltään ikävän tyhjä. Tällä kertaa Liisan mieli järkkyy siitä, että sankarimme äiti (Lindsay Duncan) on joutunut panttaamaan perheen talon ja isältä perinnöksi jääneen laivan Liisan ollessa pitkällä Aasian reissulla. Kun Liisalle tärkeät asiat ovat uhattuina, päätyy hän suivaantuneena erään peilin kautta takaisin Aliseen, jossa huomaa Hatuntekijän olevan pulassa. Alisen tutut kaverit tulevat auttamaan Liisaa pelastaakseen Hatuntekijä varmalta kuolemalta. Liisan tarvitsee vain lainata aikamatkustuslaitetta itse Ajalta (Sacha Baron Cohen) ja estää Hatuntekijää riivaava menneisyyden haamu tapahtumasta. Laitteen lainaamisella on kuitenkin arvaamattomat seuraukset, ja pian koko maailman kohtalo on Liisan käsissä.
Sitä olisi toivonut, että toinen seikkailu ottaisi enemmän kantaa Liisan itsestään selviin mielenterveysongelmiin, mutta koko asia ohitetaan vain pikaisesti. Liisan mieli on selkeästi hauras, eikä fantasian ja toden raja ole nuorelle naiselle kovinkaan selvä. Nyt elokuva vihjailee ongelmista, mutta ei lopulta uskalla ottaa kantaa. Harmi, sillä siitä olisi saanut tehtyä kiinnostavamman tarinan.
Liisan seikkailut peilimaailmassa unohtuu lähes saman tien kun elokuvateatterista astuu ulos. Johnny Depp ei ärsyttänyt (mikä on sinänsä jo pienimuotoinen ihme, kun miettii miehen lähivuosien elokuvia), Wasikowska onnistuu erinomaisesti Liisana ja leffan puitteet ovat kohdillaan. Nyky-Hollywoodia vaivaava ilkeä tauti iskee kuitenkin myös Liisaan, eikä komean elokuvan tukena ole toimivaa tarinaa, joten sen kohtalona on hävitä historiaan yhtenä niistä sadoista keskinkertaisista kesärainoista.