Stephen Daldryn taitavasti näytelty filmatisointi sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Saksaan. Bernard Schlinkin romaaniin perustuva elokuva kysyy viiltävästi, voivatko sanat koskaan riittää holokaustiin johtaneiden valintojen ymmärtämiseen.
David Haren käsikirjoittama ja Stephen Daldryn ohjaama Lukija on harvinaisen onnistunut romaanifilmatisointi. Kaikkien onneksi, sillä saksalaisen Bernard Schlinkin alkuteos ei ole mitä tahansa holokaustiproosaa.
Schlinkin älykäs ja monisyinen vuoden 1995 menestysteos on käännetty liki 40 kielelle ja liitetty maailmalla saksankielisen kirjallisuuden yliopistotason opintovaatimuksiin. Sitä painavampaa on väittää, että englanniksi puhuttu elokuva tavoittaa toisen maailmansodan jälkeisen Saksan vaikean tilanteen ja saksalaisten vuosikymmenten yli yltävän emotionaalisen trauman jopa romaania paremmin.
Keski-iän saavuttanut nainen ja 15-vuotias poika kohtaavat päivittäin naisen vaatimattomassa asunnossa. On kesä 1958 Saksan Neustadtissa. Nainen on kaunis mutta sulkeutunut, poika kokematon, innokas, kaikelle avoin. Nainen haluaa pojan lukevan hänelle ääneen. Ensin silloin tällöin, sitten aina ennen seksiä. Tärkeitä teoksia Homerokselta, Tshehovilta, Mark Twainilta, Hergéltä.
Sitten nainen katoaa jälkeä jättämättä. Poika on tolaltaan, kunnes kahdeksan vuotta myöhemmin lakia opiskeleva nuorukainen päätyy seuraamaan entisen rakastajattarensa oikeudenkäyntiä. Hänelle selviää, miksi ääneen lukeminen oli naiselle niin merkittävää.
Naista, Hanna Schmitzia (Kate Winslet) ja muutamaa muuta vartijaa syytetään sodan lopulla tapahtuneesta juutalaisnaisten joukkomurhasta. Michael (David Kross) todistaa oikeudenkäyntiä osana lakiopintojaan. Oikeussalin parvella Saksan häpeällinen menneisyys avautuu hänelle musertavalla voimalla: historia ruumiillistuu ja tulee käsin kosketeltavaksi. Vaikka suhteesta on aikaa, ovat Hannan teot ja syyllisyys aina oleva osa häntä.
Lukijan taustalta löytyy vaikuttava tekijäjoukko. Elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja, Daldry ja Hare, muistetaan hienosta, vahvojen naisroolien Tunnit-filmatisoinnista, joka toi Nicole Kidmanille Oscarin. Lukijan tuottivat Anthony Minghella ja Sydney Pollack. Kumpikin ehti menehtyä ennen elokuvan valmistumista ja menestystä.
Kidman oli jo kiinnitetty Lukijan naispääosaan, kun hän joutui perääntymään raskautensa vuoksi. Elokuvan onneksi Kidmania maanläheisempi ja muuntautumiskykyisempi Kate Winslet löysi aikaa paneutua Hannan rooliin. Winslet saa tulkita elokuvassa vuosikymmenten kaaren. Tarkka ja taitava roolityö on kerännyt ansaitusti huomiota, muun muassa pääosa-Oscarin.
Myös nuori Michael, nouseva saksalaiskyky David Kross, näyttelee Lukijassa varsin rohkeasti. Sen sijaan Ralph Fiennes ei pääse hiljaista ahdistusta huokuvana vanhempana Michaelina oikeuksiinsa. Muissa keskeisissä osissa nähdään Lena Olin, Alexandra Maria Lara ja Bruno Ganz.
Tuomarina ja lakitieteen professorina työskennellyt Schlink käyttää moraalifilosofisessa romaanissaan Hannan lukutaidottomuutta metaforana natsikauden saksalaisten selkärangattomuudesta. Mutta riittävätkö sanat, kirjoitetut tai puhutut, koskaan selittämään tapahtunutta? Lukija, niin romaanina kuin elokuvasovituksena, jättää jälkeensä painostavan, kyselevän hiljaisuuden.