Tanskalaisen Nikolaj Arcelin uralle mahtuu huikeita tapauksia (Oikeuden metsästäjät, Kuningatar ja henkilääkäri) sekä surkeita mahalaskuja (Musta torni), mutta on pakko myöntää, että hänellä on aina omaperäinen ote teoksiinsa. Nyt Arcel on ohjannut spagettiwesterneistä inspiraationsa hakevan 1700-luvun Tanskaan sijoittuvan kostotarinan, joka ei todellakaan säästele katsojien tunteita. Tämä elokuva ravistelee.
Mads Mikkelsen esittää Ludvig Kahlenia, köyhää sotilasta ja aatelisen miehen äpäräpoikaa, joka lupautuu pistämään karun ja viljelykelvottomaksi tuomitun Jyllannin nummen tuottamaan satoa. Hän haluaa onnistumisestaan palkinnoksi aatelisarvon, jotta voisi nousta kurjuudesta kohti arvostamiaan siniverisiä piirejä.
Kahlen saapuu päättäväisenä hiekkaisille nummille aikeinaan kesyttää tämä karu maa, vaikka sekä luonnonvoimat että paikallinen maanomistaja iskevät kapuloita rattaisiin. Apunaan Kahlenilla ovat maaorjapariskunta Ann Barbara (Amanda Collin) ja Johannes (Morten Hee Andersen), pappismies Anton (Gustav Lindh) sekä lainsuojaton pikkutyttö Anmai Mus (Melina Hagberg).
Verkkaisesti etenevä länkkäri on hurjaa kamaa. Elokuvan brutaali kuvasto iskee katsojalta useampaan otteeseen ilmat pihalle. Elokuvan hahmot eivät ole myöskään erityisen mukavia, vaan jokaista tuntuu ajavan eteenpäin jonkinlainen opportunismi tai viha.
Tanskalainen Zentropa-tuotantoyhtiö ei todellakaan leiki näillä asioilla, vaan tuo lähes aina jotain shokeeraavaa valkokankaille. Luvatussa maassa käsitellään muun muassa rasismia, maahanmuuttoa ja tasa-arvon sekä eri yhteiskuntaluokkien arvoja, joita voi peilata helposti myös nykyaikaan.
Palkintorohmu Luvattu maa kaipaisi pientä tiivistämistä, mutta muuten tämä on suorastaan erinomainen draama – jopa niin hyvä, että tästä saattaa olla luvassa myös Hollywood-versio. Hienon hieno elokuva.
Niko Ikonen
Luvattu maa -elokuvan traileri
