Maija Mehiläinen ja Hunajakisat

/ GENRE ENSI-ILTA 29.06.2018 TÄHDET

Värikäs lastenelokuva uteliaasta ja ystävällisestä mehiläistytöstä viehättää myös aikuisia katsojia.

Maija Mehiläinen on varmasti kaikille tuttu pirteän pörisevä mehiläistyttö. Maijan tarina alkoi alusta vuonna 2015, kun ”kielinaisena” tunnetun Sara Forsbergin ääninäyttelemä keltamusta hyönteistyttö esitteli kaikenikäisille katsojille kotiniittynsä ja sen monimuotoisen eläimistön. Vastasyntynyt Maija selvisi kommelluksista ja vastoinkäymisistä kyseenalaistamalla asiat sekä tutkimalla innoissaan kaikkea uutta ja kaunista.

Maija Mehiläinen ja Hunajakisat on suoraa jatkoa edelliselokuvan tapahtumille. Nyt kotipesässä surinaa aiheuttavat koko Unikkoniityn laajuiset suurkisat. Kun panoksena on kotipesän eloonjääminen, suuntaavat Maija ja Ville kohti Pörinälää vastoin Kuningattaren määräystä.

Pörinälään saavuttuaan kaksikko huomaa joukkueensa olevan aivan liian pieni. Eihän nyt kaksi mehiläistä voi suurkisoja voittaa, vai voiko? Onneksi Maija ja Ville saavat vastentahtoista apua törmäileviltä murkuilta Aarnolta ja Paavolta, sekä muutamalta riemastuttavalta uudelta hahmolta. Maijan opettaja ja neuvonantaja heinäsirkka Flip on tietenkin myös kuvioissa mukana.

Maijan pitää luottaa omiin vaistoihinsa, vaikka kaikki ei menekään aivan kuten Strömsön kukkaistutuksilla. Ensinnäkin luottamus pitää ansaita, ja kun se on ansaittu, pitää luottamusta vaalia tai muuten asiat eivät enää menekään parhain päin. Mahdolliset puutteetkin voi kääntää voitoksi mikäli on tarpeeksi kekseliäs pikkumehiläinen.

Opetettavaa jatko-osalla on enemmän kuin ensimmäisellä elokuvalla. Erilaisten, jopa syrjittyjen hahmojen voimat löydetään kokeilun ja hassun törmäilyn kautta. Eikä ainakaan kannata huijata, sillä siitä ei hyvä seuraa. Muiden tunteetkin pitää ottaa huomioon tai lopussa odottaa pelkkää häpeää ja hampaidenkiristelyä. Omaperäisyys on myös voimaa. Joukkuekin on aivan niin hyvä kuin sen heikoin lenkki on. Ja niin edespäin.

Animaatiojälki on huomattavasti laadukkaampaa kuin ensimmäisessä elokuvassa. Niityn taustoista löytyy niin viehättäviä kuin omituisiakin yksityiskohtia. Vai mitä mieltä olette Maijan ja Villen tilapäisasunnossa kasvavista silokkisienistä, joita psykedeelisiksikin väitetään? Aikuisillekin siis riittää paljon löydettävää ja katseltavaa. Elokuvan parissa ei tarvitse kyllästyä.

Myös Forsberg osaa olla aloillaan äänenkäytössään, eikä päästele tärykalvoja kiristäviä hypersoonisia kirkaisujaan (taito tämäkin!) aivan niin usein kuin ensimmäisessä elokuvassa. Kotimainen ääninäyttely on läpeensä laadukasta, kuten aina. Elokuvaa on mukava kuunnella.

Lopussa siis kiitos seisoo ja uuden Maija Mehiläisen voi todeta olevan vallan erinomaista koko perheen viihdettä, jolla on myös tärkeää sanottavaa. Juhannusähkyä on mitä mukavin purkaa Maijan kanssa viileässä elokuvateatterissa.