Meduusalla ei ole sydäntä

Tuukka Temosen kuudes pitkä elokuva on askel oikealle tielle. Ohjaaja-käsikirjoittajan tähän asti hallituin elokuva kertoo rikoksesta, sen aiheuttamasta traumasta, rangaistuksesta sen laajassa merkityksessä ja anteeksiannon mahdollisuudesta. (Ikäraja K-12)

23.1.2025 12:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 24.01.2025

Kuten elokuvan nimi paljastaa, polttiaiseläimiin kuuluvilla meduusoilla ei ole sydäntä. Kuten ei myöskään muita sisäelimiä, kuten aivoja. Vain yksinkertainen hermostorakenne, suu ja ontelovatsa. Ainakin tämän sekä sen, että surullinen koira kuulemma heiluttaa häntäänsä vasemmalle, opimme tästä elokuvasta.

Tarinan keskiössä on yläasteikäinen Silja (Helga Temonen), joka on hyvä koulussa, lahjakas pianonsoiton opiskelija mutta hieman yksinäinen juuri teini-iän saavuttanut ja lapsuuden vähitellen jättävä tyttö. Hän asuu alkoholisoituneen ja pahasti menneisyydessä traumatisoituneen äitinsä Minnan (Olga Temonen) ja isoäitinsä (Eeva Eloranta) kanssa. Naapurissa asuva Hertta (näyttelijäkaartin kolmas Temonen, Hilma) on pari vuotta nuorempana Siljan mielestä liian lapsellinen. Juuri hän on mainittujen knoppitietojen lähde. Sen sijaan pojat alkavat kiinnostaa Siljaa.

Mielenkiintoisin kuvio Siljalla on, että hän tapailee salaa itseään vanhempaa miestä, Lauria (Konsta Hietanen). Silja yrittää suurella vimmalla saada äitinsä ja Laurin tapaamaan toisensa. Kun tapaaminen lopulta tapahtuu, aiheuttaa se vanhojen haavojen aukeamisen, ja sen seuraukset joutuvat kaikki käymään läpi.

Meduusalla ei ole sydäntä on Tuukka Temosen tähän mennessä hallituin elokuva, ja siitä on hänelle annettava tunnustus. Elokuvallisesti se myös näyttää hänen parhaalta itsetuotetulta työltään. Tästä kiitos kuuluu paljolti kuvaaja Antti Ruusuvuorelle. Vaikka Minna onkin selvästi alkoholisoitunut, ei kyseessä ole silti varsinainen alkoholistitarina, vaikka se siinä sivussa kulkeekin. Lähinnä se kertoo rikoksesta, uhrin asemasta ja siitä, voiko rikollinen saada anteeksiantoa teolleen.

Se kertoo myös äitien ja tyttärien välisistä suhteista. Silja yrittää saada äitinsä voimaan paremmin mutta tulee vain pahentaneeksi tilannetta. Samalla Minna yrittää saada oman äitinsä muuttamaan palvelutaloon.
Päähenkilöä esittävä Tuukka ja Olga Temosen tytär Helga Temonen näyttelee hienosti ja pystyy kannattelemaan tarinaa nuoresta iästään huolimatta. Erittäin kokenut Eeva Eloranta tekee takuuvarmaa työtä isoäitinä ja sopii rooliinsa täydellisesti.

Konsta Hietanen, joka esiintyy myös joulupyhinä ensi-iltansa saaneessa kammottavassa Koston enkelissä, saa tällä kertaa mahdollisuuden näytellä paremmin. Olga Temosella on vaativana tehtävänään esittää vuosia aikaisemmin traumatisoitunutta naista, joka on menettänyt paljon elämänhallinnastaan, lääkitsee itseään alkoholilla ja kipuilee kasvavan tyttärensä ja vanhenevan äitinsä välissä. Hän osaa kyllä näytellä, mutta välillä tulkinnasssa on valitettavasti turhaa melodramaattisuutta, jonka joku katsoja voi nähdä tahattoman koomisena.

Kuten todettu, on Meduusalla ei ole sydäntä Tuukka Temosen hallituin elokuva. Se on sinänsä koherentti ja pysyy pääosin hyvin hallussa. Mutta mukaan mahtuu myös tyhjäkäyntiä ja hieman pakotettuja dramaturgillisia ratkaisuja, jotka eivät täysin tuo tarinaan sen kaipaamaa uskottavuutta. Pariksi mittatikuksi monista tarinoista riivatusta sielusta voisi mainita Jimmy McGovernin kirjoittaman ja Sean Beanin pääosittaman minisarjan Särkynyt enkeli tai saman parivaljakon Time – sovituksen aika -sarjan. Tuohon suuntaan kun meillä Suomessakin joskus päästäisiin.

Hannu Liekso

Meduusalla ei ole sydäntä -elokuvan traileri

YouTube video