Mike ja Dave häädeittejä vailla

GENRE ENSI-ILTA 08.07.2016 TÄHDET

Stanglesin veljekset (Zac Effron ja Adam DeVine) tunnetaan tökeröistä kepposistaan. Etenkin suvun vihkijuhlissa vieraat ovat saaneet nauttia heidän mauttomista kujeista ja epätoivoisista pokailuyrityksistä. Pikkusiskonsa suunnitellessa omia häitään sekä vanhemmat että morsiuspari vaativat veljeksiltä asiallisempaa käyttäytymistä seremoniajuhlallisuuksissa. Tämän varmistamiseksi heidän pitää saapua häihin seuralaisten kera. Monenmoisen valintaprosessin kautta veljekset päätyvät kaveruksiin (Aubrey Plaza ja Anna Kendrick), jotka työskentelevät tarjoilijoina. Tietenkin mimmit esittävät jotain aivan muuta, jotta salonkikelpoisuus voitaisiin paremmin lunastaa.

Heikoimmistakin asetelmista voidaan saada aikaan pätevää jälkeä, mutta tässä valmiudet ovat kaikista lähtökohdista tarkasteltuna liian huonot. Jo eritteellisen laimea tequilan myyntiin keskittyvä alkukohtaus on kankeudessaan hämmentävä. Tälläkö introlla pitäisi saada katsojat kiinnostumaan, mitä jatkossa seuraa? Pelkät satunnaiset irtolohkaisut eivät millään riitä komedian aineksiksi, vaikka jotkut niistä hymyilyttivätkin, kuten toistuva hilseen huuhtelu essossa.

Sarjoja suoltanut Jake Szymanski ei tunnu hallitsevan kuvakomediallista rytmiä. Kohtaukset laahaavat, hauskakaan repliikki ei iske etenkin, jos esittäjä ei tyylilajia kunnolla hallitse. Näyttelijöiden A-sarjasta paikkaansa hakeva Plaza on elokuvan ainoa positiivinen puoli. Hän saa sentään eloa hahmoonsa ja vaikuttaa huojuvissa puitteissakin luontevalta. Toista naiskaverusta esittävä Kendrick on eksytetty aivan väärään rooliin. Hänen känninäyttelemistä seurattuaan, voi vain ihmetellä, miten edelleen voi päästä eturiviin vajavaisinkin kyvyin. Nuorempana veljenä Efron vetää kevyen, suhteellisen maneerivapaan vedon ja ansaitsisi Kendrickin sijaan Plazan lopussa, mutta hollykuvissahan parit muodostetaan aina kuvitellun tähtikarisman, ei kykyjen tai sopivuuden mukaan. Tämänkaltaisissa muka reteissä komedioissa tarvitaan toki se keskipisteenä paistatteleva riesapelle. Tätä haasteellista ja epäkiitollista tehtävää DeVine ei hallitse. Hänen yliöykkäämisensä säälittää ja pysäyttää kellot, jolloin leffa tuntuu tuskastuttavan pitkältä.

Elokuvassa tuotesijoittelu viedään seuraavalle tasolle. Tietyn valmistajan laitteita pyörii tiuhaan kuvissa. Reploihinkin ängetään kyseisen putkan nimeä varmistamaan, että puhelintaan mieluummin leffan aikana tuijottavatkin kuulevat, kenen valmistama laite pitäisi olla räpylän jatkeena. Deittimaijan suunnatessa hotellin aulassa hedelmävaasille, ei liene kovin vaikeaa arvata, minkä puun antimia ladataan kassiin sylillinen.

Vaikka Naapureissa kunnostautunut kirjoittajatiimi ei nyt aivan osukaan maaliin, niin ainakin edes yritetään jotain muutakin kuin pelkkää perinteistä räkähuumoria. Ikävä kyllä moitittavaa löytyy enemmän. Edellä mainitun lisäksi oudoksuttaa, miten tarinan lähiajan viraalista tosipohjaisuutta hyödynnetään laimeasti vain alussa tekstimuodossa. Kun riemukkaaksi tarkoitettu farssi hymyilyttää liian harvoin, se ei täytä keskeisintä tehtäväänsä olemalla hauska.